Riemuretki Lontooseen

Aamulla eteenkin oli riemukasta! Kännykkää pirisytti klo 5. Ei auttanut kun nousta ulos ja suunnata suihkun kautta asemalle. Suuntana good ol' Londontown ja Geological Society of London. Doncasterin (Sheffieldistä pohjoiseen eli väärään suuntaan eli täh?!) kautta tosin. Junaliput sieltä sattuivat olemaan £30 halvemmat kuin Sheffieldistä. Kaikkea sitä.

Kun vihdoin pistin pyllyni Lontoon-junan penkkiin tunsin lievästi olevani väärässä paikassa. Vaunu oli täynnä bisnesmiehiä, jotka pisti menemään läppäreitään naputellen. Puvut päällä ja laakerikengät kiiltäen. Minä siellä rupisine reppuineni, nilkkoihin käärityissä pillifarkuissa ja kirkkaanpunaisissa tennareissani. Sentään oli kauluspaita! Niin ja se läppäri. Sitä osasin käyttää ihan yhtä vakavasti ja vakavana. Tapitin NDA:n loppusijoituslaitokselle laatimaa turvallisuus arviota (Safety Case) kun mikäkin. Niin ja olihan mulla takeaway kahvikin lisäämässä uskottavuutta.

Oli muuten mahtava auringonnousu! Olisin voinut jäädä sinne pelloille kuvia näppäilemään. Nytkin istuksin huuli pyöreenä, että olipas mageeta. (Ne bisnesmiehet ei nähny, kun eivät voineet exceleistään nostaa katseitaan kertaakaan.)

King’s Crossilta suuntasin jalan kohti Piccadillya ja Geological Societyä. Landepaukku suurkaupungissa. Vähän sellainen olo tuli. Tuttuja katuja tosin, enkä enää erottunut tennareissani väkijoukostakaan. Löysin paikan helposti ja etuajassa, joten menin käymään Waterstonesissa siinä Piccadillyllä. KUUS KERROSTA KIRJOJA! Ihan kun kenenkään lompakko sellaista kestäis! Onneksi oon tällä hetkellä mieltynyt noihin juoksukirjoihin ja Waterstonesilla on ihan kamalan huono tarjonta niiden suhteen (eteenkin ottaen huomioon, että tossa kyseissä kaupassa oli kokonainen osasto venäjänkielisiä kirjoja). Löysin mä sieltä tosin kirjasen otsakkeella Graphic Introduction to the Philosophy of Science. Melkein ostin. Jos voin yhdistää sarjikset ja akatemian, niin eihän sitä voi vastustaa! Saman kirjan saa netistä kolme kertaa halvemmalla, joten lisäsin sen mun amazonin ostoskoriin odottelemaan lihavempia aikoija.

Mutta niin, koko reissun syy siis oli siinä, että tuolla GS:ssa oli UK:n loppusijoituslaitoksen paikanmetsästämisprosessin alkulaukaus tänään. Tosi pieni alkulaukaus, sellaista nallipyssytasoa, mutta kumminkin. Geologit ja muut kivi- ja vesiexpertit alkaa nyt suunnitella tai kiistellä kriteereistä, joiden perusteella voidaan tehdä pöytätutkimusta ja tunnistaa potentiaalisesti hyviä ja/tai huonoja paikkoja loppusijoituslatiokselle.

Vähän hukkareissu tavallaan. Ehkä. Kuus esitelmää ei tarjonnut tiedollisesti/maalaisjärjellisesti paljonkaan uutta (toki tää arvio voi muuttua kunhan käyn muistiinpanot läpi). Oon tainnut jotain siis ensimmäisen opiskeluvuoden aikana lukea/oppia. Muutamia mielenkiintoisia ilmauksia ja lauseita sieltä napsin vihkooni ja pari mielenkiintosta yleisökysymystäkin tuli. Yleisö itseäni lukuunottamatta siis kaikki geologeja tai muita tiedeseppoja.

Jotain viisasta sanottavaa pitäis huomiseen supervisioniin varmaan keksiä tästäkin tapauksesta. Siis muutakin kun “osaan liikkua Lontoossa ilman karttaa!”. Niin ja supervisioniin pitäis mennä konfirmaatiosessiossa ottamieni muistiinpanojen ja seuraavan kolmen kuukauden aikataulun kera. Eihän mulla kumpaakaan ole! Vähän koitin tänään paluumatkalla miettiä, mitä mulle viime viikolla sanottiin. Jotain. Kai. Se oli viime viikolla! Ja mitä siihen aikatauluun tulee, niin siellä on Aberdeenin, Helsingin, Lontoon, Pariisin ja Edinburghin reissuja, mutta akateemisesti näyttää tyhjältä. On mulla ehkä joku mututuntuma, millon haluaisin/mun pitäis aloittaa kenttätyöt, mutta sen eteen en ole vielä tehnyt mitään. Mutta kaipa sen voisi sinne kalenteerin läntätä ja mahdollinen konferenssi Nottinghamissa ensi kuun lopulla…

Olisi sitä ehkä voinut ajatella, että ei tää PhD lopu siihen, että pääsee toiselle vuodelle… nythän se peli vasta alkaa. Hupsan!