Se ois sitten syksy!

Opiskelijat on palanneet kampukselle. Piiloutukoot ken voi! Joudun jonottaa, että pääsin kampukselta pois. Pisti hermostumaan. Sen verran, että viiden vuoden patoutamat purkautu ja olkapää olkapäätä vasten yhden tyttösen kanssa. Niitä kulki viisi rinnan, eivätkä voineet väistää. Sisäinen Raunoseni pääsi valloilleen. Pyysin kyllä anteeks, että se siitä. Oon asunut liian kauan tällä saarella. Kaikenlaiset muodollisuudet ja tapakulttuuri on tarttunut kuin ruoste tai keskikropan pelastusrengas!

Toimistolla istuin tyhjän panttina muutamia tunteja. Kaikenlainen ajatustoiminta on supistunut minimiin - perusselviytymiseen liittyvät komennot on tallessa, mutta pää on jostain saanut vihiä, että ensi viikon perjantaina alkaa kesälomanen (jep), eikä sitä enää kiinnosta. Tässä oon koittanut hirveästi selittää sille, että matkailu ei tarkoita lomaa. Helsinkiin meno ei tarkoita lomaa, ainoastaan työtä eri ympäristössä, ja ehkä vaan kolmosvaihteella, mutta silti. Hoh hoijaa, ei mene viestit perille. Yhteys heikko.

Ei sillä, että hyviäkin juttuja tähän päivään mahtui. Vaikka suutuspäissäni ostinkin neuleen. Varasin vihdoin junaliput Plymouthiin, jonne veli kavereineen selvisi ihan hyvin. Vähän ehkä ylpeänäkin täällä keskimaassa, pikkuveli osaa kulkea suvereenisti Lontoon maanalaisessa. Ei mikään turha jässikkä! Asuu kuulemma jonkun opettajan luona tän ensimmäisen kuukauden. Niin ja koiran. Ja kai sinne jonkun ruotsalaisenkin pitäis vielä liittyä joukkoon hilpeään. Huomenna sitten heti koulunpenkille. Jännittävät paikat.

Mulla on huomenna se konfirmaatiosurkeus. Tänään vähän luin tutkimussuunnitelmaa, ja mulla tuli sellanen pieni "ai jaa, mäkö tän muka oon kirjottanut"-hetki siinä. Pitäis ehkä lueskella vähän tarkemmin läpi, jos vaikka kysyvät jotain. Konfirmaatiosessio on klo 13. Ehkä pahin mahdollinen aika. Yhdestä kolmeen oon yleensä ihan täysin tehoton ja tuijottelen seinää. Toivottavasti ei käy yhtä hilpeästi huomenna! Eipä sillä, että oon huomisesta ihan vähän innoissanikin. En kylläkään akateemisista syistä, vaan siksi, että maratoonitreeni alkaa! Jihuu. 152 juoksua ja 1477km edessä ennen Tukholmaa ja toukokuuta. Huomenna alkaa massiivessalla 5km juoksulla 6min/km. Huh, huh. Ehkä sitä voi vähän nopeempaa mennä... noin hitaasti en oo juossut viittä kilsaa sitten.... ööö.. koskaan? Mutta jes. Suunnitelmallisuutta! Kohti ääretöntä ja sellai. Ehkä pitäis tosta akatemiastakin vähän innostua taas... sitten joskus. Vaikka ens tiistaina kun meen sinne Lontooseen pönöttämään.