Huomenna mennään

Varustus kunnossa. Konferenssi-ohjelma on kokoluokkaa uusi testamentti, mutta pelottavampi. Esitelmän luulen olevan hallussa, vaikkakin stressiunet alkoivat viime yönä. Osa prosessia, mutta mielummin nukkuisin. Tänään vedettiin intensiivisesti PhD workshopissa. Tapasin mahtavia ihmisiä ympäri maailmaa, Suomesta Chileen, Hollannista Argentiinaan. Muuan unkarilainen tervehti ja muisti olleensa kuuntelemassa kahdenvuodentakaista nolosteluani Puolassa. Näin vähän pröystäilläkseni, mutta ainoastaan itseluottamuksen kasvatusmielessä.
Kummastelin omaa puheliaisuuttani.  Käskettiin verkostoitua. Ehkäpä tämä sitten oli sitä. Ujous odottelee huomista, luulen. Yhden käyntikortin sain - mikä PhD piireissä on verrattaen paljon. Harvapa meistä niitä enää käyttää.

Sheffieldin toimistotoverit saapu kylille eilen ilalla, mutta skippasivat päivän ohjelman. Puoli kuuden maissa kun tein tätä:

sain viestin, että ollaan panikoimassa meidän esitelmiä. Illallinen kahdeksalta? Toki. Pitäisi varmaan itsekin ruveta aktiivisemmin panikoimaan. Jottei sitten enää huomenna jaksa vaan voi keskittyä itse puhumiseen ja jälkinolosteluun.

Barcelona

Mietin, sillä lailla ihan viattomasti pohdin, tänään kun täällä tukka pystyssä katuja astelin, että olispa siistiä jos osais ottaa rennosti. Löysätä vyötä, vaihtaa vapaalle. Olin näihin aatoksiin päästessäni tarponnut hellelukemissa lähemmäs puoli maratonin verran ja istunut kerran huilimaan puoleksi tunniksi. Vesi oli loppu ja varpaassa kivisti rakkula.

Mutta. Ehdinpähän tehdä yhdessä päivässä kaikki asiat, mitkä olin uumoillut tekeväni. Ja sitten lisää. Picasso museon kävin läpi, Sagrada Familiaa kävin tuijottamassa - lähinnä velvollisuuden tunteesta. Lounasta hain netin hehkuttamasta vegaanimestasta, ja oli kuulkaa hehkutuksen arvoinen. Näin paikallisen riemukaaren, joka muuten on paljon riemukkaampi kun se Pariisin kuuluisin versio. Katalonian parlamentista räpsäsin kuvan (niin kuin velvollisuuden nimissä siitä Sagrada Familiastakin), ja ekstemporeesti kävin Olympialais/urheilumuseossa (joka oli mahtava) tekemässä kunniaa Zátopekille ja Nurmelle. Ja tietty Olympiastadionin tsekkasin kanssa sisältä että ulkoa. Kapusin kukkulalle, koska en saa niistä Sheffieldissä tarpeekseni, mutta maisemat sieltä oli varsin mukiinmenevät. Lahnustin satamassa ja huomasin, että täällä on pyörätuoleille omat tiet.

Esitelmääkin kertasin ja kävin läpi, ja ihmettelen kuinka ihmeessä oon voinut sen itse kirjoittaa kun en tuppaa muistamaan mitä aion/haluan sanoa vaikka powerpointtia tuijotan lähes intohimoisella intensiivisyydellä. Loppuviikoksi on vaatteet silitetty.  Huomenna aloitetaan opiskelijavoimin ja torstaina on sitten H-hetki. Pönötys alkaa kuitenkin tänään, ennen varsinaisia kemuja. Lieneekö nää nyt sitten ne kuuluisat etkot. Espanjalaista ruokaa kansainväliselle pöytäväelle.

Paitsi vegaaneille vaan ruokaa.

TJ6

Barcelona mielessä luonnostelu johti pisteeseen, jossa söin töissä maapähkinävoita estoitta suoraan purkista. Veitsellä. Kuin barbaari. Sentään jaamme stressin solidaarisesti ja nätisti kolmeen pekkaan. Toveri P kenties stressaa ehkä kuitenkin eniten ryöstetyksi tulemista ja hotellikahvin laatua. Huolensa kullakin.

Loma takana ja elämä edessä

Ei kun siis... hä?

Hyppäsin takaisin oravanpyörään kulkematta lähtöruudun kautta. Alkuviikosta oli 2.5 tunnin palaveri ohjaajan kanssa. Aikataulu ensi vuoden syksyyn kartoitettu. Noin suunnilleen. Ensimmäinen deadline maanantaina. Siispä viikonloppu sujuu töissä, eikä ihka uuden Emil Zatopek-kirjan kanssa. Hö.

Tiistaina jatketaan Korean-projektin suunnittelua. En tiennyt, että oltiin aloitettu. Tai sitä, mistä asiassa on kyse. Sen tiedän, että tarjolla on mahdollinen matka Aasiaan. En aseta kapuloita rattaisiin. Toisin kuin teki rahoittajani toivomalleni muutokselle. Hätä ei kuulemma tämän näköinen.

Eteenpäin sanoi mummo lumessa, sanat ovat tehokkaampia kuin mököttäminen. Pitää lähteä byrokraattisen debattiin ja laulaa rahottaja suohon. Jos byrokraattisessa nokittelussa tulee nenille, väikkärin ylle ilmaantuu ukkosmyrsky kysymysmerkkejä. Sain kuitenkin eilen tasattua potentiaalisen epävarmuudella järjestämällä asunnon marraskuulle asti.  Pidetään universumissa sentään jonkun sortin balanssi.

Vettäkin tulee kuin aisaa ja haaveilen 9 päivän päässä häämöttävästä Espanjan auringosta. Kaksi päivää ehdin lomailla, kuusi menee paahtaessa. Ohjeena oli, että verkotu kuin hullu. Sivulauseessa onneksi huokaistiin, että meillä on maailman laajusesti ihan tarpeeksi kontakteja. "Meillä". Ha. Siispä väikkärin jälkeiselle projektille on taivas rajana. Väikkärin jälkeiselle... Jos nyt hoidettais tää väikkäri ja sitten noi kaksi sivuprojektia pois alta.