Vuosia

Keittiötasolla odotti aamuaikaisella pussillinen salmiakkia synttäreiden kunniaksi. Juhlistutti.

Nikekin onnitteli, kun kävin juoksemassa ihan syntymäpäivänäin. Jopas jotain. Toimistolla en jaksanut keskittyä ollenkaan. Liekö sitten vanhuutta (ihana veljeni jo eilen huomautteli, että tänään oon sitten virallisesti yli puolen välin matkalla keski-ikään, alamäki siis...) jo, vai ihan puhdasta unenpuuteetta. Ehkä jälkimmäistä. Ja ei tää kurkkukipuilukaan paljon auta. Lähdin toimistolta jo 12:30. Unohdin pestä mukini. Se on kivan näköinen sitten kun tulen takaisin! Jes.

Menin eka Weston Parkiin lukemaan (opiskelujuttuja) aurinkoon, mutta tuuli niin, että tuli kamala vilu niin lähdin kaupungille hoitamaan puhelinasioita. Uudet kengätkin tarttui matkaan. Mutta oonkin jo kauan uusia etsiskellyt, kun noissa nykyisissä on niin matalat pohjat, että kaikenlaiset rasitusvammat tuppaa muistuttelemaan itsestään turhankin helposti.

Iltapäivä menikin sitten Starbucksissa opiskellessa (vaihteeks!). Osottautu hyväks päätökseks, työskentely sujui paljon paremmin, ja stressikin vähän lievittyi. 

Junatliput käväisin noutamassa myös vaikka Google suosittelikin, että lähtisin kävelemään Manchesteriin tänään, että ehdin huomisen lennolle. Kaikkea sitä, hymyilytti! Krakovasta tuli sähköinen kuitti konferenssimaksuista ja Manchesterista osallistumisen vahvistus. Syksyn konferenssin abstraktien deadline-varoitusviestikin tuli. Onpa sitten tekemistä heti pääsiäisen jälkeen, kun pitää se selvitellä lähetyskuntoon se abstrakti. Ja ensi keskiviikkona sitten ydinvoimapoikien kanssa pelaamaan sulkapalloa. Aikahan tässä loppuu kesken, kun pitää joka paikkaan ratketa tyylillä.

Mutta nyt, lomalle lompsis! Lähtö kuuden tunnin päästä. Nam!

Ulkona haisee kevät!

Ja ihmiset on ihan kokonaan hullaantuneita lämpöasteisiin. Weston Park oli täynnä populaa kun talsin labrasta takaisin toimistolle iltapäivällä. Itelläkin oli ihan mukavan lämmin. Tosin olin visusti kääriytynyt takkiin ja kaulaliinaan, niin kuin normaalisti. Koivukin kukkii. Toivottavasti kurkkukipu on vain sitä. Nyt ei olis yhtään hyvä kohta sairastaa.

Huomenna pääsen taas vääntämään esseetä. Eka pitää hoitaa kyllä parit artikkelit alta pois. Mutta tuntuu taas ihan kivalta tehdä vaan normaalijuttuja kun on ollut kaks tällasta erikoispäivää takana. On kuitenkin aika uuvuttavaa pyöriä maailmassa, jonka kieltä ei ymmärrä. Eipä sillä, että oli kyllä tosi mukavaa.

Viuh, viuh.

Olin kokonainen perhe tänään. Siivosin. Pyykkäsin ja korjasin pyykikoneen, no en korjannut. Rämppäsin nappuloita vaan niin kauan, että vehje alkoi toimia. Siivosin kissan kakat lattialta - vaihtelua: viime viikolla kyseessä oli oksennus (ihan kun olis teinin äiti!). Join kaffet, kahden ihmisen edestä. Vein roskat. Kierrätin: löysin sängyn alta vaan kahdeksan eri asteisissa tyhjyyden asteissa olevaa limupulloa. Onneks ei ollut viinaa - olis ehkä oltava huolissaan! Katsoin Aberdeenin pelin netistä. Hävisivät. Pelasin tietsikalla. Kokkasin, ja pistin huomisen lounaankin jo valmiiksi. Kävin 10km (yhteensä 34km tällä viikolla) lenkillä ja maratonsuihkussa. Valitin Nikelle, että niiden app ei toiminut kunnolla. Ehdin tuhota ja uudelleen kirjottaa kaksi abstraktia ja jutella Italiaan. Järjestin treffit Frankfurtiin viikon päästä maanantaille. Ja silti tuntuu, että koko päivä on mennyt hukkaan. Ihan epistä!

Eilen jatkoin synttärihemmotteluja. Ostin kameran. Sellasen pienin Samsungin lelun. On hyvä turisti lomilla ja sitten kenttätyössä. Kävin myös ostamassa tofupohjaista "mozzarella-tyylistä" juustoa. Se haisee, mutta melkein suli kun pistin papuburgerin päälle. Myös kolme Pandan lakua (mustikka :), vadelma ja minttu) tarttui mukaan. Starbucksissa kävin työstämässä esseetä. Kahvi oli lenkin jälkeen oikein makeeta! Piileskelin yläkerrassa, ettei tarvinnut auttaa puutarhan rakennuksessa. E1 (landlady)

raahasi E:n väkisin puutarha kauppaan. Käytti kuulemma £100 yrtteihin ja siemeniin. Saa nähdä kauan puutarhainnostus jatkuu. Lähtökohdat kun on vähän heikot: basilikan tunnistus epäonnistui.

Ilta meni suomalaisten kanssa, niinkun viime viikollakin. Oltiin BrewDogissa kaljalla. No "kaljalla", kaks kolmesta ei juo kaljaa. Oltiin istumassa iltaa siis. Käytiin Red Deerissä toisilla. Sellanen pikku pubi siinä insinöörien laitoksen nurkassa melkein. Tuhat kertaa oon kävellyt ohi, mutta koskaan en ole sitä huomannut. Mukavaa oli. Taas. Vaikka välillä sitä tuntee itsensä ihan junioriksi, mutta eipä se mitään!

Naps, naps sanoo näppäimet

Viikko humahti taas ihan silmissä ohitse. Yritin tänään miettiä, kun kävelin jokaviikkoiseen labrapalsuun, että mitä tein viime perjantaina. Tiesin, etten ollut Aberdeenissa. Se oli toissaviikolla. Sitten muistin, ai niin! Se ydinvoimapalaveri oli viikko sitten. Tuntuu iäisyydeltä! Istuttiin C:n ja F:n kanssa kahvilla sen perjantain kokoontumisen jälkeen, yritettiin miettiä, miten halutaan, että hommat etenee. Lopputulos oli, että ei tiedetä, kun ei tiedetä mihin meidän projektit meidät johtaa. Lähetettiin kuitenkin joukkokirje supervisoreille, jotka pyys meitä näitä asioita miettimään. Sen tiimoilta istuin sitten puolisentoista tuntia S:n kanssa lörpöttämässä. Kaikki taitaa olla ihan pöllämystyneitä sen palaverin jäljiltä; kaikilla on hyvät fiilikset, mutta kaikki on ihan pihalla, mitä tapahtuu.

Kävin eilen labrassa, allekirjotuttamassa lappuja mun minikenttätyötä varten. Kenttätyön piti alkaa ensi viikolla, ihan kaks päivää vaan labrassa, mutta päädyinkin alottamaan jo eilen! Hengailin tunnin siellä, näin mm. lasimassan kaatoa. Puolisentoista tuntia vietin tiedemaailmassa, tuloksen nelisen sivu koneella kirjotettuja muistiinpanoja. Reilu tunti meni niitä kirjoitellessa eilen. Mitenköhän sitten kun teen oikeeta tutkimusta. Kuinka paljon muistiinpanoja mahtaa tulla vuoden kenttätyöstä... Voi apua. :)

Kevät on saapunut. Tänään uskalsin jopa ilman takkia kävellä! Ja sitten näin ihmisiä ottamassa aurinko ilman paitaa. Mm.. Englanti! Eipä sitä enää niin ihmettele, että ihmiset on ilkosillaan heti kun aurinko vähän pilkistää ja asteita on 10+. Mutta hassua silti. Pahemmin keväästä en tosin ole vielä naatiskellut. Mitä nyt auringon olen ikkunasta nähnyt, ja tänään lähdin toimistolta viiden aikaan jo. Enimmäkseen viikko on ollut tätä:

Kirjottelen tässä parasta aikaa kolmea eri abstraktia kolmeen eri konferenssiin ja sen lisäksi pitäis vielä väsätä yhteenveto viimeisimmistä jutuista, mitä olen lukenut (tammikuusta tähän päivään). Oon niin huono pilkkomaan kirjotustöitäni pieniin osiin! Sen lisäks pitäis vielä lukastsa yks Nirexin dokkari läpi ja pohdiskella, onko siihen jotain lisättävää. Tai siis lähinnä kuinka paljon. Lupasin sen yhteenvedon toimittaa S:lle hetimiten pääsiäisen jälkeen. Onneksi se on poissa vappuun asti, ja suurimman osan ajasta ilman nettiä, niin ehkä sillä ei oo niin kiire! Oon nimittäin ajanut sen yhteenvedon kanssa seinää päin, eikä pakki toimi. On siis pakko mennä läpi! Oli, mikä oli. Ehkä siitä jotain tulee. Parissa päivässä olen kuitenkin oksentanut paperille reilut 2500 sanaa. Niitä pitää vaan siistiä aika lujalla otteella.

Ostin tänään itselleni tällaisen (ja pussin kahvia) esi-synttärilahjaksi. Mm.. hyvää! Ja ohrapohjainen maito ei edes vetäydy kasaan kahvissa. Plussaa! Kyllä suodatinkahvi vaan maistuu erille kuin pikakahvi. Kahvi. Kahvi. Kahvi. Mmm...

Mutta kaikki käy, paitsi Nescafe. Hyh.

Olin tänään yhteydessä Krakovan konferenssijärjestäjien kanssa. Kyselin vähän ruokailumahdollisuuksista. Sanoivat laativansa listaa kaikista lähialueen ravintoloista, myös niistä, jotka ruokkii meitä friikkejä. Hyvä tietää, ihan noin kun oon siellä kuitenkin 10 päivää! Ensin viis iskän ja Liisan kanssa (en malta odottaa!) ja sitten siellä pönöttämässä akateemisesti. Mutta mikäs siinä ollessa!

Heti kun tulen sieltä takaisin niin on sitten 5K kisa seuraavana päivänä, syöpätutkimuksen tukemiseen menee osallistumismaksut. Ilmottauduin myös Great North Runiin (puolimaraton). Olen ihan täpinöissä senkin suhteen, vaikka ajattelinkin viime vuonna, että siellä on ihan liikaa juoksijoita, jotta siitä vois kunnolla nauttia. Ehkäpä tänä vuonna on letkeämpää, kun tietää mitä odottaa! Juoksukin on viikko aiemmin, ehkä säätkin on paremmat. Juoksen puolikkaan tänä vuonna Oxfamin juoksutiimissä (viime vuonna WWF). Mulla on tavoitteena kerätä £300 puntaa Oxfamille. Työskentelevät tuolla kehitysmaissa koulutuksen ja tasa-arvon puolesta. Köyhyyttä vastaan. Tässä linkki mun keräyssivulle, jos pankkitilillä polttelee ylimääräinen raha!

Pönötettiin

Ja pönötettiinkin niin maan perkeleesti (anteeksi kielenkäyttöni). Tosiaan koeteltiin peppulihasten kestävyyttä oikein kunnolla ydinvoima-alan ihmisten ja yliopiston insinöörien kera maraton-palaverissa.

Neljä ja puol tuntia sinne humpsahti. Noin vaan! Humpsis! Esitelmä meni ihan penkin alle (unohdin mm kokonaan tänään aamulla kirjottamani kappaleen), mutta se ei nyt sitten kuitenkaan maailman loppu ole.

Ydinvoima-ihmiset oli mukavia. Ja kiinostuneita. Mutta saa nähdä, mitä tästä yhteistyöstä tulee. Vai tuleeko mitään. Niiden arkistoihin olis kuitenkin nasta päästä käsiks, koska luulen, että oon taas saanut vähän lisää konseptuaalisia (onks tää edes oikea sana?) ääriviivoja Suomen ja UK:n vertailuun. Ja siihen tarviin arkistoja ja historiaa! Toki pitää varmaan S:ää vielä konsultoida tästä. Mutta luulen, että se istuis myös aika hyvin meidän yhteiseen sivuprojektiin. Tosin se saattaa tulla arkistoihin pääsemisen kannalta liian nopeasti eteen.

F oli vähän ärsyyntyt maratonin jälkeen. Tuumi, että alan ihmiset oli paljon kriittisempiä sen projektia kuin mun tai C:n kohtaan. Totesin siihen vaan, että oli ainoa, joka tarjosi esitelmässään oikeita faktoja. C:n kanssa kun pysyttiin molemmat aika pitkälle vaan konspteissa. Ei niistä ydinvoimaihmisistä kukaan vaikka olis voinut kiistää, että mun tulkinta sosioteknisestä innovaatiosta tai ANT:sta ei ole oikea. Tai mitään muutakaan.

Oli muuten hassua kuunnella, kuinka Äspö, Olkiluoto ja Posiva tipahteli ihan sujuvasti englantilaisista suista. Ei sitä joka päivä kuule!

Kesäkuussa pitäis sitten suunnata Manchesteriin ydinvoimakonferenssiin, joka saattuu olemaan samaan aikaan kun meidän järjestämä PGR Konferenssi. Mennään siis vuoropäivin. Ensin Manseen, sitten takaisin omalle laitokselle ja taas Manseen. Mikäs tässä mennessä...eihän näitä kokoontumisajoja ole kesäkuulle nyt kuin kolme.

Parin viikon päästä menen sitten pariksi päiväksi labraan katsomaan, miten tiedettä tehdään.

Sahara ja saaste kurkussa, stressi otsassa

Pari viime päivää ollaan saatu kärsiä, mitä kurjimmasta säästä. Tai no säästä ja säästä. Saharan pölyt sekä mantereen että paikkaliset saasteet on saaneet aikaan varsinaiset Peking-usvat. Kuten kuvasta näkyy. Vasemmaisin kuva on eilen aamulla napattu toimistossa (kolmannesta kerroksesta), oikeella ylempi kuva on mun huoneesta tältä aamulla ja alempi kuva normaalin sään aikaan otettu joskus viime syksynä.

Valehtelisin jos väittäisin, että ei tunnu hengityselimissä ollenkaan. Aamulla heräsin aikamoiseen raspikurkkuun. Onneks ei sentään oo keuhko-ongelmia! Niin ja sekin on kyllä myönnettävä, että kyllä toi harmaus vetää mielenkin ihan matalaks. Nyt sentään satelee. Vähän ripsottelee. Josko huominen olis sitten parempi!

Huomenna tosin onkin sitten vuorossa ihan eri koetukset. NDA:n (Nuclear Decommissioning Authority) ihmiset tulee huomenna pönöttämään meidän kanssa palaveriin. Pitäis olla edukseen ja esitelmöidä oikein hienosti, josko niistä alan ihmisistä sais jotain kontakteja tutkimusta varten. Voihan paise! Raapustelin noi viereiset ukkoset tänään esitelmää pohdiskellessani. Länttäsin ne sinne mun PowerPointiinkin, vaikken tiedä onko kovinkaan akateemista..

Mutta niin, palaveerattiin jo tiistaina huomisesta palaverista. Kukaan ei tiedä, mitä odottaa tai tuleeko mistään edes mitään. Oon ihan tuuba otsassa, kun tiedän olevani heikohkoilla jäillä mitä ajatusten artikulointiin saati spontaanisuuten tulee. Sen verran tiedän, että puolentoista tunnin palaverista 10 minuuttia kantaa mun nimeäni. Niin ja meidän laitos tarjoaa lounaan. Sitäkin saa jännittää. Että onko mitään, mitä voi syödä. Sentään Krakovan konferenssireissu on nyt järjestetty!