Talvi

Talvi rikkoi sään.

Teignmouthissa ollaan vielä selvitty vähällä - pikkupakkasta. kolme hippua lunta ja yltyvä tuuli. Tänään kotimatkalla aallot pyyhkäs junan yli kahdesti. Muualla on kärvistelty enemmän ja täälläkin sään pitäisi huonontua tasaiseen tahtiin. Tuuli vinkuu nurkissa sen verran kovaa, että melkein voi kuvitella asuvansa majakkasaarella.

Huomenna saa aamusta jännätä pääseekö töihin, ja illalla olisi tarkoitus jatkaa matkaa eteenpäin Bristoliin.

Ilman säätäkin täällä kuohuu. Luennoitsijat on lakossa toista viikkoa eläkkeiden tähden. Yliopisto on huolissaan perutuista luennoista ja siitä, miten ne vaikuttaa ihmisten opintoihin (lue: yliopisto pelkää, ettää £9,2000 vuodessa maksavat opiskelijat alottaa älämölön ja vaatii korvauksia). Viime viikolla katselin kahta vajavaista seminaariryhmää, jotka eivät olleet edes viittineet lukea läksyjään ja mietin, että niinköhän niitä surettaa nää lakot...

Lakko tai ei (opiskelijajäsenyys umpeni syyskuussa) itselläin riittää hommaa vaikka muille jakaa. Normiopetuksen lisäksi juoksen kerran viikossa opettajakoulutuksessa, virittelen edelleen rahoitushakemuksia, kirjoitan artikkelia ja koitan sumplia mahdollista harjoittelupaikkaa mininsteriössä (tämä kyllä niin suuri ehkä, ettei oikein ole edes mainitsemisen arvoinen keikka vielä) ja aloitin eilen kahden kuukauden osa-aika duunin. Ei se ole kuin pari päivää viikossa, mutta lisää CV:n ja tilin täytettä, mikä kyllä kelpaa!

Odottelen tässä jo elokuun ensimmäistä viikkoa, joka näillä näkymin on ensimmäinen ja ainut loma ennen joulukuuta.  Ja luulin, että tässä kohtaa piti olla aika vetää happea...
Phytyi!

Finaali

Snadi antikliimaksi. Kelasin, että pitäis jotain fiilistellä, mutta ei oikein irtoa.

Neljä vuotta duunia, olympiaadi, ilman sen suurempia fanfaareja.
No, Paronin kanssa heitettiin ujot yläfemmat.
Ehkä pistesijaks.

Nyt takas sorvin ääreen ja illalla juhlajädet naamaan.
Väitellään sitten joskus myöhäiskeväällä.

Viikko

Rupee aamukampa käymään harvaks. Elän jossain äärimmäisen stressin ja täydellisen välinpitämättömyyden välillä. Olen koko päivän lukenut omaa tekstiäni. Luulen, että saatan hyvinniin  saattaa väitöksen tarkastajat tylsyyden kautta koomaan.

Yritän riipiä positiivisuutta siitä, että supervisor S antoi (yllättävän) palautetta luonnoksesta. Luotan sen sanaan täysin. Mutta. Samaan aikaan pirulainen kuiskii korvaan, että S:llä on mun psyyke vaan sen verran hyvin hallussa, että osaa vaan vedellä oikeista naruista itseluottamuksen snadiks kohottamiseks. Että sen sijaan, että koittaa olla kannustava sen sijaan, että olis rehellinen.

Lukemisen ja editoinnin lisäksi päivän suurimmat saavutukset: 5 palaa ruisleipää, kaksi koneellista pyykkiä (kone toimii vihdoin!) ja 'viikko väikkäriä' playlistin synnytys YouTubeen.

Motivaatioksi pyöräilevä siivekäs Hollannista.

Maanantai

On etäpäivä. Etäpäivä on editointipäivä. 245 sivua and counting.

Loppu lähestyy

Päiviä jäljellä kolmetoista. Viikon päästä pitää pää piirteissään olla valmista, että viimeisellä viikolla ei tarvita muuta kuin pientä pintaremonttia. Noin maksimissaan. Ja sitten pitäisi vääntää siinä sivussa taas toinen rahoitushakemus, jonka deadline on kaksi päivää väikkärin jättöpäivän jälkeen. Oh, joy.

Niin ja sukupolvieroja. Eilisessä seminaarissa yksi opiskelija valitti, ettei voinut lukea seminaarilukemisiaan, koska "se on niinku siis sellai, niinku aika vaikeeta, tiiäks. Kun niinku ne kaikki tekstit on niinku kirjoissa, ja niinku niit kirjoi ei niinku oo kirjastossa tarpeeks".

Sillon kun minä olin kandi kaikki kirjat ostettiin mukisematta. Ja ysäreille tiedoksi, että kirjat löytyy myös netistä. Kyllä oli taas tuuba otsassa. Ha!