Elämä on aika lailla yhtä liukuhihnaa. Exeterissä haisee syksy ja se hymyilyttää. Aamusin on jo säkkipimeetä junassa (yllä oleva kuva on kai viime viikolta, en jaksaa muistaa, saattaa olla toissa viikolta).
Päivät suhaa ohi, ja viikot vähenee deadlineen. Opettaminen on jees. Opiskelijoissa on ihan järkyttävästi sellasia, jotka satsaa. Ottaen meinaan huomioon sen kuinka vähän luennoitsijat antaa niille kredittiä. Viime viikon ryhmissä mua erehdyttiin luulemaan opiskelijaksi, tällä viikolla mua on puhuteltu sähköpostitse rouvana ja tohtorina. Sain lisäkurssin ens lukukaudelle. Antropologiaa. Jes. Mun sosiologinen taustakin on tosi, no-sillä-tavalla-huojuva, niin pitää sitten kurotella ihan uusille alueille. Mutta luennoitsija vaikuttaa hyvältä tyypiltä, ja on hyvä ihminen tuntea. Professorimiehiä, jota lainaan mun väikkärissä. Ho. Mutta silti ihan oikea ihminen. Syö kolmioleipiä ja kaikkea.
Paronin matriarkka oli kylillä viime viikon. Ehdin pariin otteeseen tapamaan rouvaskuntaa. Hyviä tyyppejä. Paroni ite oli ihan uupumuksen partaalla. Kestitseminen ei oo helppoa hommaa! Ite yritin olla mahdollisimman hereillä - siis ihan fyysisesti. Alkaa tää tän hetkinen vuorokausirytmi vähän kolottaa aivokoppaa.
Mutta pianpa sitä saa hengähtää. Ens kuussa (työ)matka Amsterdamiin ja kirjotusloma toveri S:n luo Lancasteriin. Ja sitten joulukuun vietänkin lähinnä lentokoneessa omatunto karrella, mutta sentään pääsen saunaan! Ja Star Warskin tulee leffoihin.
Ai, että. Jotta että kyllä se raskaaltakin tuntuva elo hymyilyttää!
PS. Löydettiin Mielensäpahoittaja käännettynä Manchsterissa kun oltiin. Olin kuolla onnesta, vaikka kyllä minä niin mieleni pahoitin kun eivät edes osanneet "kyllä minä niin mieleni pahoitin" osuvasti kääntää
