Jet__________________________________lag

Alkaa väsyttämään hissuksiin.

Saavuin eilen Bostoniin 00:15 UK:n aikaa. Olin hotellilla 02:45 UK:n aikaa.
Passin tarkastuksessa kului rattoisasti puolitoista tuntia. Että eläköön Schengen ja vapaa liikkuvuus!

Tänään oon juossut ja kävellyt jalkani lakon partaalle. Onnistuin kitkuttamaan unta noin puol kuuteen ja lähdin aamu kimaralle. Reilu kybä makeissa maisemissa, auringonnousun makeimmat värit missassin hotellihuoneessa, mutta selvinnen.

Berklee Music College, MIT ja Northeastern University nähty. Harvard vuorossa myöhemmin kunhan matkaseura saapuu. Kävin lääketieteen historia museossa ja pyörin kaupungilla ympyrää.

Kahvilassa jossa lepuutan paraikaa sekä jalkaa että päättä kutsuttiin neidiks palvellessa ja melkein irvistin. Hiluissa lukee kirjaimin, mitä ne on. Piti tekstata Paronille, joka killuu jollain Kroatian vesillä, että onko dime kymmenen senttiä. Tunsin itseni niin maalaishiireksi. Mitä toki maailman mittakaavalla olenkin.

Boston tea party eli konferenssi alkaa huomenna aamupäivästä. Omat löpinät on heti miten torstai-aamusta, mikä on ihan nasta homma. Ehtii sitten stressata vähän ja keskittyä paljon - olotilasta riippuen joko kahviin tai esitelmiin.

[phuuh]

Elokuun viimeisiä hetkiä viedään. Pieni osa musta, jossain tuolla vasemman korvan kupeilla, toivoo, että olis jo vuoden viimeisiä hetkiä. Tää vuos on ollut ihan jo tähän mennessä niin käsittämätön ja maailmoja mullistava, että toivois jo vähän hengähdystaukoa. Vaan niin makaa kuin petaa!

Ylihuomenna odottaa parin viikon reissu Ameriikan Yhdysvaltoihin. Ensin vajaa viikkonen pönötystä Bostonissa, sitten piirun verran reilu viikko kesälomaa mini-roadtripin merkeissä toveri S:n kanssa. Lomaa odotan, mutta saa nähdä josko sieltä tiputaan takaisin keskelle epävarmuutta. Vanhasta kämpästä lähdin, mutta uudesta on muodostunut sen verran shakespearemainen näytelmä, että saa nähdä millon asiat lutviutuu ja miten.

Piirun verran vajaan kuukauden oon nyt asunut Bristolissa Paronin tykönä. Yks huone, kaks ihmistä. Mun kamat supervisor S:n toimistossa odottamassa auvoisimpia päiviä. Hyvin on mennyt toistaiseksi, mutta kyllä sitä omaa huonetta kaipais. Jos ei nyt itselle, niin tavaroilleen ainakin. Niin ja täytyy sanoa, että kun täällä käytiin hallituksen kanssa tammikuussa 2015, en olis ikinä uskonut, että 2,5 vuotta myöhemmin kutsuisin Bristolia kodiksi, joskin nyt vaan osa-aikaisesti.

Muuten elämä onkin enimmäkseen työtä.* On rahoitushakemusta, on vanhojen projektien sulkua, nettisivujen suunnittelua, kahden esitelmän vääntöä, on artikkelin kirjoitusta, ja mahdollisesti toisen artikkelin kirjoitusta. Ja sitten jossain kohden pitäis kai sitä väikkäriäkin kirjottaa ja editoida, että ehtii ennen kun aika loppuu ja raha lakkaa.

Tuli myös kutsu Lontooseen työpajaan "asiantuntijana" syyskuun lopulla, mutta molen silloin matkalla Manchesteriin musiikkia kuuntelemaan ja korvia tuulettamaan.

* Osittain vale. Ehdittiin veljen kanssa kuun alussa mm. tänne....

Nähtiin kans joku Bolt. Joku kolme kertaa. Tms. Ei siinä mitään.

Toissa viikonloppuna päädyttiin Paronin kanssa tänne...

32 kilometriä kävelyä. Parit rakkulat ehkä. Kun jonkun vaelluskengät on ostettu talvikeleihin.
Seuraava reissu mietitty jo, mutta kilometrejä vähemmän.
Vaan joku 28. ;)