Euroviisujen jälkeen palasin hissuksiin töiden pariin - nyt on lähes tulkoon kaikki tarvittavat korjaukset väitökseen tehty. Kohta voin julistaa sen prosessin ja tutkinnon osaksi historiaa. Korjausten edistyessä fiiliksetkin on pikkuhiljaa alkaneet parantumaan. Osaan jo nukkua ja vaikka niska ja selkä on ihan jumissa, suurimmat päänsäryt on poissa. Mielikin alkaa olemaan useammin keski- kuin alamailla. Tunnelin päässä on valoa, ja suunnitelmat seuraavalla akateemiselle vuodelle on alkaneet yllättävästi selkiytymään, ja ihan odottamattomalla tavalla. Mutta siitä enemmän kun homma on varma.
Viime viikon lopulla oltiin toverin S:n ja toveri S:n toveri J:n kanssa Belfastissa Pohjois-Irlannissa juhlistamassa S:n ja meikäläisen tohtoriuuksia. Käveltiin jalat rakoille kun kierreltiin C.S. Lewisin, George Bestin ja Titanicin kotikontuja. S:n kanssa, ennen kun J saapui, käytiin nörtittämässä Game of Thrones-konsertissa ja tsekkaamassa studio, jossa sarjaa kuvataan. Ei kyllä nähty mitään. Lauantaina turisteiltiin kunnolla ja hypättiin bussikierrokselle kohti pohjoisinta Pohjois-Irlantia. Ei ihan näyttänyt Britannialta siellä päin.
Ensi viikolla lähdetään Paronin kanssa 10 päiväksi pohjois-Italiaan. Lähden palkintovaimoksi mukaan työreissulle, Paronin konferenssioidessa kaksi päivää (mukaan lukien herran 30-v syntymäpäivä). Suunnitelmissa olisi kenties käydä myös Sveitsin puolella, mutta voi olla, että tän kevään jälkeen maataan vaan järven rannalla limoncellojen ja jätskien kera.
