Kaks deadlinea. Väikkärin täysluonnos. Rahoitushakemus ja hylkäys. Influenssa. Artikkelin hylkäys. Viimeinen palkka. Tulehtuneet keuhkot. Sata tuntia sänkyä ja viis tuhatta tuntia telkkaria. Itsesääliä ja antibioottikuuri. Kauhistunut sairaanhoitaja, järkyttynyt lääkäri ja viiden kilometrin lenkki. Tammikuu summattuna. Ei tässä järjestyksessä.
Vuosi on nyt virallisesti tätä myöden alkanut kolmen viikon vuodelevolla. Jäi välistä presidentin vaalit, hupiretki Lontooseen, A:n toverin häät ja ensimmäinen työviikko. Hupsan. Samassa murheessa romukoppaan lensi myös Brightonin huhtikuinen maraton ja haaveet eeppisestä lomasta väitöstilaisuuden jälkeen.
Sentään voitin Menolippu-lautapelissä kolme kertaa ja söin kahdesti haggista.
Herkkulakkokin piti kaikesta kurjuudesta huolimatta.
Kylkeäkin voin jo melkein kääntää lähes kivuitta.
Niin ja posti toi Lancasterin suunnalta kuva ensiapupakkauksen viimeiseen rutistukseen. Sisälsi muuten kaikkea tarpeellista niin kun kaulaliinaan, pikkuherkkuja, pelikortit ja suffragetti-aiheisia rintamerkkejä. Että jos ei näillä lähde niin ei ehkä sitten millään.
Että se olis sitten helmikuu kohta. Eteenpäin sano mummo lumessa, vettä myllyyn ja lähitulevaisuus hanskaan! Väikkärin jättöön 18 päivää. Sen jälkeen kolme hakemusta kuukauteen ja 62 ekan vuoden esseetä arvioitavaks, että eipä tässä aika pitkäksi käy. Ja pitäishän sitä siinä maaliskuun puolessa välissä napata Rovaniemen junakin.
