Kesä tuli kylään

Hujahti viikko silmissä. On taas painettu pitkää päivää, ja toimistolla oon yleensä ollut laittoman aikaisin, että ehdin katsomaan mahdollisimma paljon fudista. Surullista, mutta totta. You can take the player out of the game, but not the game out of the player. Eipä sillä, että kyllä nää Nigeria-Iran ja Etelä-Korea-Algeria pelit alkaa vähän tympimään. Kaivoin siis neulontavehkeet esiin tänään iltapäivällä, ja ensimmäistä kertaa kolmeentoista vuoteen pistin neuloen! Pahinta tässä on se, että koko juttu tuli melkein selkärangasta. Sen verran piti netistä fuskata, että sain alkusilmukat tehtyä. Tästä nyt enää puuttuu se, että ruvetaan K:n kanssa omia yrttejä ja salaatteja kasvattamaan, mutta sekin on jo suunnitteilla.

Oon vääntänyt hommia molempia ens viikon konferensseja varten. Esitelmän sain valmiiksi tänään, julisteen perjantaina (pakon edessä), ja tänään löysin sieltä hirveästi kirjotusvirheitä kun kiirehdin valmiiksi. On jo painossa, joten asialle ei voi mitään.

Torstaina istuttiin S:n kanssa tunti kahvilla, kun se kertoili niiden kokouksesta ydinvoimaihmisten kanssa. Oli ihan tatti otsassa, että en ollut kutsuttujen listalla. Olis kuulemma ollut enemmän kuin hyödyllinen sessio mulle, vaikke ei meidän delegaatio kai ihan tyytyväinen kokouksen antiin ollutkaan. Totesi vaan, että ei näille insinööri-ihmisille istu päähän, että meidän alan ihmiset voi (ja osaa) katsoa teknistä puoltakin. Työtä on tehtävä!

Perjantaina S ravas meidän rahvaiden toimistossa vähän väliä kun panikoi oman julisteensa kanssa. Tuntu, että meidän osat vaihtu! Mä olin nyt se rauhotteleva supervisor. Vaikka, eipä se oo mua vielä kertaakaan joutunut rauhottelemaan. Oon ehkä liiankin lungi sen seurassa, ja sitten K saa tuta kaikki stressitytinät.

Vietettiin pikkujuhannusta poismuuttaneen kämppis-E:n uuden olohuoneen lattialla leireillen. Sain ruokaa ja juomaa. Oli oikein mukavaa, ja niiden uusi kämppä on aika mahtava! Eteenkin kunhan saavat huonekaluja hankittua. Tänään käytiin yhdessä juoksemassa, kun E löysi jonkun kivan pikkupuistosen siitä niiden läheltä. Osottautui entiseksi ja huonosti hoidetuksi hautausmaaksi. Oli vähän erilaisempi juoksumaasto ja fiilis!

Tällä viikolla on tullut juostua ihan kivasti, reilu maraton kaiken kaikkiaan. Niin, ja tuli sitten eilen repäistyä ja ilmottauduttua ensi vuoden Tukholman maratonille. Tuli pistettyä itselle aika tyly haaste, mutta odotan kyllä ihan innolla (ja puolittain kauhulla) ensi vuoden toukokuuta!

Hetken Sheffield oli kultainen!

Juna toi perjantaina yhden väsähtäneen K:n kaupunkiin. Sunnuntaiaamuna sain tunnustusta siitä, miten oon jaksanut matkustaa koko vuoden. "Vihdoinkin tajuan, kuinka väsyttävää ja tuskasta on matkustaa viikonlopuksi Skotlantiin ja takaisin." Kiitos! (: Siinä välissä ehdittiin kaikkea kivaa ja vähemmän kivaa!

Perjantaina käytiin K:n lempparilafkassa safkalla. Herrasnaisena tarjosin, koska toinen maksoi kalliisti junasta. Iltaa jatkettiin K:n entisen Aberdeen kolleegan, nykyisen työttömän tiedemies H:n ja tämän psykologianluennoitsijavaimo S:n kanssa Beehivessä (äiti ja R tunnistaa paikan) jalkapalloa tuijottaen. Hollanti-Espanja. Meidän seurapari oli täysiverisiä hollantilaisia, joten peli sai lisäjännitystä, ja mun sääri muutaman lisämustelman, kun jännitys sai toverimme jalat sätkimään. Hollanti voitti ja kyllä kelpas. Kotiin juostiin pissat melkein housuissa kun pubissa oli ruuhka. Sohvalle nukahdin Chile-Australia matsiin.

Lauantaina olin lupautunut menemään Meadowhalliin. Hyi että. Onneksi oltiin aika aikaseen liikkeellä (sain kuulla kunniani kun heräsin seitsemältä enkä tahtonut enää nukahtaa). Kierreltiin kaupoissa ja ärjyin ihmisille. Housut ostin, koska mun lempparihousut on kulunut pepusta läpinäkyviksi! Voihan surku. K shoppasi sitetn vähän enemmän, mutta koitti vaatteita vasta kotona ja tuskaili suurta (?) takapuoltaan, joka ei kuulemma enää mahdu housuihin. Yritin siinä hienovarasesti puhua liikunnan hyödyistä ja olla liikaa hymyilemättä toisen tuskalle. Lounaat pisteltiin napaan Meadowhallissa. Kotiin tultaessa K pisti mun pyörän jarrut (melkein) kuntoon ja nosti ohjaustankoa kaksi senttiä. Sitten löhöttiinkin sohvalla loppupäivä fudista tuijottaen. Syötiin pizzat. K osti kaupasta ja mä tein oman. Marjoja ja popcornia.

Sunnuntaiaamuna herättiin kun toveri E hölkkäili rappusia ees taas ja ovet kävi. Sillä oli muuttopäivä. Törmättiin ovella kun oltiin lähdössä vaihtamaan K:n housuja keskustaan. Muuttoapu oli kuulemma nauttinut edellisenä päivänä villiä elämää alkoholin ja huumeiden kera. Siellähän se autossa istu surkeannäköisenä kun vilkasin ikkunasta.

Istuttiin K:n kanssa kaksi tuntia kahvilla, saatiin housut vaihdettua ja sitten surusteltiin juna-asemalla. Ei se ole sen helpompaa jäädä kuin lähteä. Kyllä sitä taas tuli raahauduttua kotiin vedet silmissä. Ei oo tainnut äidistä polvi parantua. :) Puntin kautta toki kuljin eilen takaisin ankeuteeni. Kävin vetämässä intervallitreenin. Viikossa sain 30km alle. Kyllä nää uudet lenkkarit on kohta ajettu sisään.
Eikä heinäkuuhunkaan ole kuin huijaus!

Pitäisi varmaan stressailla niitä ensi viikon konferensseja hiljalleen.

MM

Kävin tänään kaupassa kello 18.50. Se oli...tyhjä. Tyhjä!
Tällaista ei oo ikinä tapahtunut. Sitten tajusin. MM-kisojen avajaiset alko klo 19.15. Jalkapallomaa.
Tehtiin tänään K:n kanssa omat veikkauksenme kisojen kulusta. Panoksena on illallinen. Toivottavasti voitan, koska luulen mitä K tahtoo palkinnokseen.

Uudet lenkkaria tuli tänään. Lähtivät liikkeelle Brysselistä eilen. Aika nopeeta toimintaa. Hirveä hiilijalanjälki varmasti myös. Kävin heti testaamassa uudet popot. Hyvin liikku, ja kevyet oli. Ja kesäkin oli. Ihan aitoon nestehukkaan asti. Kyllä kelpaa! Mun huone on kun pätsi auringonpaisteessa ja kissa nauttii mun huoneen eri koloista.

K tulee huomenna. Ylläri! Sain tietää toissapäivänä. Innostus. Kisaviikonloppu tiedossa. Huomenna pubissa ja lauantaina sitten kotosalla. En ajatellut, että innostuisin kisoista, mutta niin vain kävi. (:

Heroes wear trainers!

Löysin YLEn Aamu-TV:n ja Hesarin näköislehden viikonloppuna. Kyllä nyt kelpaa! Luin lehden oikein kannesta kanteen tai miten se nyt näin elektronisena aikana sanotaankaan. Heti on paljon valaistuneempi olo. On kumma, miten tässä melkein viidessä vuodessa en oo vieläkään tottunut lukemaan BBC:n uutisia. Saati sanomalehtiä. Niissä kun on ihan eri tavalla eroja kun Suomessa.

Puolikkaan päivän surffailin YLEn arkistoissa etsimässä Fukushima-juttuja. Olihan niitä. Sivukaupalla, mutta ei sellasta, mistä olisin erityisemmin hyötynyt. Pari oli kyllä, mistä saanen kivoja yhden lauseen lainauksia jos ei muuta.

Eilen oli Race for Life. Eli ainosastaan naisille tarkoitettu 5km hyväntekeväisyysjuoksu syöpätutkimuksen tukemiseksi. Pinkkiä oli joka puolella (se kun on tapahtuman pääväri) niin paljon, että ihan silmiin sattui. Lähes tulkoon kaikilla juoksijoille oli jotain pinkkiä. Itse siellä joukossa koko mustiin pukeutuneena. Olo oli kun milläkin viikatemiehellä!

Juoksijoita paikalla oli 3968. Eli aika mahtavan summan Cancer Research tosta keräsi. Olin juoksussa viides. Vaikka eihän se mikään kisa ollut. Vai mitä...? Kamalan kuuma oli. Rata oli kuin paraskin pätsi vaikka juoksu oli jo klo 9:30. Luulin, että tuupertuisin sinne kun alotin perinteisesti liian vauhdikkaasti unohtaen, että matkustin lauantaina 10 tuntia Puolasta Saarelle, enkä syönyt kunnolla. Saati sitten tankannut. Niin ja auringon porottaessa kokomustat juoksuvermeet ei ollut se paras valinta. Mutta tulipahan pingottua uus ennätys. Tasan 23 minuuttia. Tammikuussa vastaavaan matkaan meni 24min 37s ja toukokuussa 23min 31s. Harmi, ettei tällaista tahtia voi pitää puol maratonissa sitten syksyllä. Sen verran puhkipoikki sitä kyllä oli. Mutta jos jatkuu näin, niin kyllä sen puolikkaan pitäneis humahtaa sinne alle 1h 50min, mikä on tavoitteena.

Palkitsin itseni mansikoilla ja mustikoilla juoksun päätteeksi. Oli hyvää. Tänään kun tulin juoksemasta kissa oli tekemässä kuolemaa ja oli tukehtumaisillaan omaan oksennukseensa. Omistaja toki ei huomannut mitään. Hienovaraisesti huomautin, että kissan vois ehkä koittaa paljastaa jos kiinnostaa. Hirveellä kiireellä lähtivät eläinlääkäriin, jossa kissalta pistettiin taju pois ja pestiin keuhkot ja kaiken maailman onkalot. Koska tarina loppui onnellisesti kävin kaupassa hakemassa palkintomansikoita. Ja oli taas niin hyvää.

Pettymys

Krakova on edellinen kaunis, mutta konferenssi oli täysi lätty. Järjettömän huonosti organisoitu. Missään ei ollut konferenssipaikkojen osoitteita, eikä konferenssipaikolla sen tarkempaa viitoitusta minne mennä. Ehkä kolmannes puhujista oli jättäytynyt pois syystä tai toisesta. Muun muassa ne kaksi, joiden olisin ehdottomasti halunnut kuulla puhuvan. Kahvitkin oli pahaa. Mun tervetulopaketista puuttui illalliskutsu, josta olin aiemmin pulittanut €30. Se saatiin hoidettua. Ei olisi tarvinnut. Illallinen oli eilen. Mentiin paikalle hyvää ruokaa odotellen. Katsoin menuta. Alkupalaksi lammasta, pääruuaksi possua. Ei naurattanut, mutta ei naurattnut CG:kaan, joka on myös kasvissyöjä. Etsittiin järjestäjä käsiimme. Ei kuulemma oltu tilattu kasvisvaihtoehtoa. Vaikka nimenomaisesti tiedustelin, että onhan kasvisvaihtoehto olemassa kun ilmoittauduin illalliselle. Ilmeisesti sitä ei sitten laskettu. Otti kuuppaan. C ja muut jäi bileisiin ja CG:n kanssa lähdettiin kaupunkiin syömään. Otettiin matkaan mukaan eräs lissabonilainen akateemikko, joka ei syystä tai toisesta syö possua. Oli myös kovasti tyytyväinen, että tästä ruokailusta ja vaihtoehtojen puutteesta ilmoitettiin etukäteen.

Ai niin ja kirsikkana vielä...tää ei ole edes se konferenssi, johon luultiin tulevamme. Oli puhtaasti sosiologiaa ja muita ontuvia teoreettisia näkökantoja, vaikka kyllä STS:kin oli pienesti edustettuna. A purskahti melkein kyyneliin kun kuuli, eikä kukaan muukaan osoittanut suurta onnellisuutta asian johdosta. Konferenssia mainostettiin Lissabonin konferenssin jatkeena. Kaikki oletti, että viimesyksyisen Lissabonin konferenssin jatko-osa, eikä suinkaan Lissabonin konferenssin vuodelta 2012. Hurraati. Mahtavaa tukirahojen hukkaa!

C ei malta pääsevänsä takaisin Sheffieldiin. Itse en malta pääseväni täältä, mutta Sheffieldiin ei ole mitään kiirettä myöskään. Ahdistaa pelkkä ajatuskin. Kazimierzissa kun käveltiin odotin, että iskä ja L tuprahtaa kulman takaa. Ei tupsahtanut. Tänään hotelli oli täynnä suomalaisia eläkeläisiä. Niitä oli kiva kuunnella, vaikka puhuivatkin hölmöjä ja joku oli jo hukannut puhelimensa. Kotikoti-ikävä vaivaa kovasti. Melkein ennennäkemättömällä tavalla. Ei ole kivaa. Mutta nopeasti kai se syksy sieltä tulee, että pääsee sitten vähän Helsingissä käymään.

Ensin hupi, sitten työ!

Ehdittiin parissa päivässä paljon, ja vaikka mitä. Perjantaina käytiin sightseeingeilemässä. Päivän kohokohta oli ehdottomasti Oskar Schindlerin tehdas. Sinne oli tehty näyttely miehityksenalaisesta Puolasta. Oli enemmän elämys kuin museo. Interaktiivinen kokemus, tilat vaihtu lattioita myöden siinä missä vuodet ja esilä olleet tavarat. Kaikki aistit otettiin huomioon ja ihmismielen "heikkouksilla" pelattiin vahvasti. Tunsin museossa epävarmuutta, ahdistusta, inhoa ja surua. Kyynel silmässä sieltä lähdin pois. Isi ja L:kin oli ihan vaikuttuneita, vaikka meidän ymmärrykset siitä, mitä museo/näyttely yritti välittää erosivatkin.

Illastettiin hotellin viereisessä ravintolassa. Ihan tajuttoman hyvänmakuinen pizza tuli syötyä! Eikä tullut edes vinoja katseita kun pyysin ilman juustoa. Jatkettiin iltaa La Habanassa, kommari-kuubalaistyyppinen pubi samoilla kulmilla. Gin Tonic maistui.

Lauantaina iskä näytti meille Plaszowin tai sen mitä siitä oli jäljellä. Entinen työleiri siis, parhaiten tunnettu varmaan Schindlerin listasta. Paikasta ei ollut jäljellä muuta kuin sähköaidan tolpat ja katukivetyksinä käytetyt juutalaisten hautakivet. Hiljaiseksi veti. Siis tosi hiljaseksi. Melkein yhtä paljon suretti se, mitä paikalla ei enää ollut kuin se, mitä siellä tapahtui 1941-43. Tuntui kamalalle, ettei paikalla ollut mitään muistomerkkiä. Ei mitään. Toisaalta kaipa se niin on, että jos joka paikassa, missä ihmiset on kärsineet olis joku muistomerkki, niin eipä Euroopassa ainakaan monta merkitsemätöntä paikkaa olisi.

Ehdittiin lauantaina museoon, jonka olemassaolosta meillä ei ollut tietoakaan. Rynek Glownyn, siis näiden kauppatorin, alla on museo keskiaikaisesta kauppatorista. Maan alla sijaitseva museo on sen aikaisen, 1200-1300-lukuisen maanpinnan tasolla. Oli aika mahtava, vaikka ei uponnut yhtään niin syvälle kuin se Schindler-museo.

Sunnuntaina käytiin katsastamassa Wawel. Oli tosi magea, kun ekaa kertaa näin sen vehreänä. Aiemmin kun ollaan oltu näillä hollilla alkukeväästä. Sunnuntaina täällä vietettiin lastenpäivää. Oli kaikenlaista härpäkettä ja kojua tossa Vistulan rannalla. Siellä myytiin metrilakua! Ja nähtiin ainakin metrinpituinen leipä. Enkä edes liioittele, vaikka hyvät liioittelugeenit omaankin! Nähtiin myös jokavuotinen lohikäärmekulkue. Tänä vuonna oli neljästoistakerta kun se järjestettiin. Näillä on erityissuhde lohikäärmeisiin, kun legenda kertoo, että Wawelin alla asui ennen lohikäärme. Siis ennen kuin köyhä suutari päästi sen hengestään ja sai palkinnoksi prinsessan käden.

Iskä ja L suuntasivat tänään kotiin. En kuitenkaan jäänyt yksin kun C tuli kaupunkiin muutama tunti sen jälkeen kun alkuperäinen seurueeni sujahti kohti lentokenttää. Huomenna tuijotellaan kaupunkia jos sää sallii ja keskiviikkona alkaa intensiivinen akateemeilu. Hurraati. Kait.

Tavallaan olisin voinut lähteä iskän ja L:n kanssa samaan aikaan.
Ihan vaikka suomea.