Pettymys

Krakova on edellinen kaunis, mutta konferenssi oli täysi lätty. Järjettömän huonosti organisoitu. Missään ei ollut konferenssipaikkojen osoitteita, eikä konferenssipaikolla sen tarkempaa viitoitusta minne mennä. Ehkä kolmannes puhujista oli jättäytynyt pois syystä tai toisesta. Muun muassa ne kaksi, joiden olisin ehdottomasti halunnut kuulla puhuvan. Kahvitkin oli pahaa. Mun tervetulopaketista puuttui illalliskutsu, josta olin aiemmin pulittanut €30. Se saatiin hoidettua. Ei olisi tarvinnut. Illallinen oli eilen. Mentiin paikalle hyvää ruokaa odotellen. Katsoin menuta. Alkupalaksi lammasta, pääruuaksi possua. Ei naurattanut, mutta ei naurattnut CG:kaan, joka on myös kasvissyöjä. Etsittiin järjestäjä käsiimme. Ei kuulemma oltu tilattu kasvisvaihtoehtoa. Vaikka nimenomaisesti tiedustelin, että onhan kasvisvaihtoehto olemassa kun ilmoittauduin illalliselle. Ilmeisesti sitä ei sitten laskettu. Otti kuuppaan. C ja muut jäi bileisiin ja CG:n kanssa lähdettiin kaupunkiin syömään. Otettiin matkaan mukaan eräs lissabonilainen akateemikko, joka ei syystä tai toisesta syö possua. Oli myös kovasti tyytyväinen, että tästä ruokailusta ja vaihtoehtojen puutteesta ilmoitettiin etukäteen.

Ai niin ja kirsikkana vielä...tää ei ole edes se konferenssi, johon luultiin tulevamme. Oli puhtaasti sosiologiaa ja muita ontuvia teoreettisia näkökantoja, vaikka kyllä STS:kin oli pienesti edustettuna. A purskahti melkein kyyneliin kun kuuli, eikä kukaan muukaan osoittanut suurta onnellisuutta asian johdosta. Konferenssia mainostettiin Lissabonin konferenssin jatkeena. Kaikki oletti, että viimesyksyisen Lissabonin konferenssin jatko-osa, eikä suinkaan Lissabonin konferenssin vuodelta 2012. Hurraati. Mahtavaa tukirahojen hukkaa!

C ei malta pääsevänsä takaisin Sheffieldiin. Itse en malta pääseväni täältä, mutta Sheffieldiin ei ole mitään kiirettä myöskään. Ahdistaa pelkkä ajatuskin. Kazimierzissa kun käveltiin odotin, että iskä ja L tuprahtaa kulman takaa. Ei tupsahtanut. Tänään hotelli oli täynnä suomalaisia eläkeläisiä. Niitä oli kiva kuunnella, vaikka puhuivatkin hölmöjä ja joku oli jo hukannut puhelimensa. Kotikoti-ikävä vaivaa kovasti. Melkein ennennäkemättömällä tavalla. Ei ole kivaa. Mutta nopeasti kai se syksy sieltä tulee, että pääsee sitten vähän Helsingissä käymään.