Kemut!

Juhlittiin toveri S:n kaksysiä sen kuomien kanssa Cardiffissa eilen.

Biletettiin niin kuin vain nörtit introvertit pystyy. Katsottiin kuusi tuntia Gilmoren tyttöjen uusia jaksoja. Syötiin pizzaa, keksejä, karkkia, sipsiä, poppareita, nachoja, hummusta, guacamolea, salsaa, maapähkinävoita, sipulirenkaita, intialaista. Päälle limua ja kahvia. Gilmore tyylillä.

Eikä edes yököttänyt. Toisin kuin kevättalvella 2012 kun pidettiin edellinen maraton Aberdeenissä. Luovutettiin pahalle ololle sillon pizzan jälkeen. Elämä on karaistanut. Kokemus tuonut malttia ja suunnitelmallisuuta.

Istuttiin kaksin aamua puoli neljään ja parannettiin maailmaa uudelleen puoli kasista eteenpäin. Jatkettiin lauantaita kahvilla ja maapähkinävoikkareilla. Lojuttiin yökkäreissä puoleenpäivään ennen kuin käytiin museossa tsekkaamassa matoja. Samassa rakennuksessa on kuvattu yks mun suosikki Doctor Who jaksoista. Vietettiin päivää niin kuin vain nörtit introvertit pystyy. (Ja mietittiin, että millon viimeksi ollaan kumpikaan samalla tavalla rentoiltu. Yhtä lauantaita lukuunottamatta viime kuussa, edellinen laiska lauantai itelläni oli 7. toukokuuta. Mutta kukapa noita laskee.

Salaa puhuttiin iso kolme-nollastakin jo.
Ja mietittiin, että olisipa oma iso keittiö.
Ja mietittiin, että ollaanpa aikuisia.
Ja sitten mietittiin kakkua.
Ja että ehkä ei nyt ihan vielä sitten kuitenkaan...niin aikuisia.

Yhteiskuntatieteilijä

Olen paikassa nimeltä Goose Butts, Hanhen peput (jep!), luoteis-Englannissa, kivenheiton päässä Skotlannista (oi, kultainen kaipuu!) National Nuclear Laboratoryn kaksipäiväisessä koulutuksessa. PhD ja postdoc ihmisille järjestetty ydinvoima-alan peruskurssi. Minä ja 16 tiedeihmistä, kahdeksasta eri yliopistosta. Pari tyyppiä Sheffieldistä, mutta ei tuttuja.

Kohdellaan kuin kukkaa kämmenellä. Siis minua. Satun tuntemaan kurssin järjestäjän etukäteen.
Kiva kun tulit!
Kai ymmärsit edes jotain mistä puhutaan?
Toivottavasti tää ei oo hirveetä ajanhukkaa!
Haluan esitellä sut yhdelle tyypille.
Mietinkin, että voisit hyötyä tästä.
Jne, jne, jne.

Yksi asia on varma. Kukaan ei lähde täältä tietämättä, että paikalla oli joku outo yhteiskuntatietelijä Exeterissä. Tänään istuttiin läpi neljä esitelmää, joista kahden aikana läsnäolooni/yhteiskuntatieteisiin viitatiin kaksi ja puoli kertaa (vaikka kerran väittelyn arvoisesti, mutta ei ollut aika eikä paikka oikoa epistemisiä erimielisyyksiä ((eli tietoa koskevia filosofia erimielisyyksiä)).
Pönötetään yhteiskuntatieteet kartalle, etc. etc.

On myös mukava huomata, että kolmessa vuodessa on tarttunut tietoa, edes jotain, päähän. Rohkenempa jopa veikata, että niin kauan kun ei sukelleta eksaktiin tieteeseen saatan jopa tietää asioista enemmän kuin moni muu paikalla oleva opiskelija. Ja jottei tässä nyt ihan oma kehu lähtisi löyhkäämään, myönnettäköön, että suuri osa kanssakurssilaisista on vasta tutkimuksensa alkupuolella. Mutta joka tapauksessa. Sain ydinvoima/radioaktiivisuus visassa 11/14 oikein.
Että siinä teille yhteiskuntatieteilijää kerrakseen!

2016...you're fired!

Olipahan taas herätys. Huh, huh.
Helpompi kun Brexit-maailmaan herääminen.
Vähemmän henkilökohtaista.
Vähemmän yllättävää, myös.
No, koska Brexit.

Istuttiin toimistossa tänään muukalaislegioonan voimin hetki ja pyöriteltiin päitämme pienessä punaviherkuplassamme. Suurin osa päivästä meni kuitenkin väikkäriä huokaillessa. Kun ei suju, ei suju. Eikä tunnu ottavan sujuakseen. Lähetin eilen Sheffieldiin SOS-viestin, että nyt seilaillaan itse-epäilyksen myrskyisillä merillä.

Odotan vastausta - jotain, ihan mitä vaan - kuin hukkuva kumilauttaa. Vaan hiljasta on. En tiedä tarvitsenko napakan läpsyn poskelle vai rohkaisevaa seläntaputusta, mutta lievän epätoivon rattaat naksuttaa eteenpäin ja jotain olisi tehtävä.

Tokkopa tiedän, että tämä on myös osa prosessia.
Mutta että myös olisin kyllä sillä tavalla ihan valmis siirtymään vuoteen 2017.
Tai vaikka 2020.

Viime viikonlopun vietin seikkaillen kolleegoiden kanssa Devonissa ja seuraava menee Bristolissa. Että saapahan pää vähän väikkärilepoa, vaikkakin melkein mielummin hakkaisin päätä läppärin ruutuun. Josko vaikka auttaisi itsekriittisyyteen tuhoamalla harmaan aivosolun tai pari.

210 päivitys

Helsingissä lumettaa. Täällä ei talvesta tietoakaan. S poppoineen vei epävakaisen sään takaisiin Sheffieldiin. Hyvä niin. Istuin tänään ylipitkällä kofeiinisella lounaalla nurtsilla oravia katsellen. Aurinko paistoi ja oli lämmin. Aamut ansaitsevat jo hanskat ja paksumman kaulaliinan, päivisin on silti ihan toukokuu. Siitä huolimatta kaupunkiin ilmestyi ensimmäinen joulukuusi männä viikonloppuna. Geenit huutavat kylmää ja kuuraa, mutta niitä ei täällä parane odotella varoitettiin.

Kämpillä boileri heitti veivinsä. Jo joskus aikaa sitten. Kämppis I on hytissyt alakerran huoneessaan. On sitä itselläkin iltaisin ollut vähän vilu. Mutta kuumavesipullo ja sähköpeitto. Sydän ja silleen. Ei niitä onneksi samaan aikaan ole tarvinnut. Ja tuskin tulee tarvitsemaankaan. Uuden boilerin pitäisi saapua lauantaina. Toivossa on hyvä elää.

Vuokraisäntää ei kiinnosta vuokrankeruu, niin en ole varma kuinka paljon sitä kiinnostaa boilerikaan.