Helpompi kun Brexit-maailmaan herääminen.
Vähemmän henkilökohtaista.
Vähemmän yllättävää, myös.
No, koska Brexit.
Istuttiin toimistossa tänään muukalaislegioonan voimin hetki ja pyöriteltiin päitämme pienessä punaviherkuplassamme. Suurin osa päivästä meni kuitenkin väikkäriä huokaillessa. Kun ei suju, ei suju. Eikä tunnu ottavan sujuakseen. Lähetin eilen Sheffieldiin SOS-viestin, että nyt seilaillaan itse-epäilyksen myrskyisillä merillä.
Odotan vastausta - jotain, ihan mitä vaan - kuin hukkuva kumilauttaa. Vaan hiljasta on. En tiedä tarvitsenko napakan läpsyn poskelle vai rohkaisevaa seläntaputusta, mutta lievän epätoivon rattaat naksuttaa eteenpäin ja jotain olisi tehtävä.
Tokkopa tiedän, että tämä on myös osa prosessia.
Mutta että myös olisin kyllä sillä tavalla ihan valmis siirtymään vuoteen 2017.
Tai vaikka 2020.
Viime viikonlopun vietin seikkaillen kolleegoiden kanssa Devonissa ja seuraava menee Bristolissa. Että saapahan pää vähän väikkärilepoa, vaikkakin melkein mielummin hakkaisin päätä läppärin ruutuun. Josko vaikka auttaisi itsekriittisyyteen tuhoamalla harmaan aivosolun tai pari.
No comments:
Post a Comment