Kemut!

Juhlittiin toveri S:n kaksysiä sen kuomien kanssa Cardiffissa eilen.

Biletettiin niin kuin vain nörtit introvertit pystyy. Katsottiin kuusi tuntia Gilmoren tyttöjen uusia jaksoja. Syötiin pizzaa, keksejä, karkkia, sipsiä, poppareita, nachoja, hummusta, guacamolea, salsaa, maapähkinävoita, sipulirenkaita, intialaista. Päälle limua ja kahvia. Gilmore tyylillä.

Eikä edes yököttänyt. Toisin kuin kevättalvella 2012 kun pidettiin edellinen maraton Aberdeenissä. Luovutettiin pahalle ololle sillon pizzan jälkeen. Elämä on karaistanut. Kokemus tuonut malttia ja suunnitelmallisuuta.

Istuttiin kaksin aamua puoli neljään ja parannettiin maailmaa uudelleen puoli kasista eteenpäin. Jatkettiin lauantaita kahvilla ja maapähkinävoikkareilla. Lojuttiin yökkäreissä puoleenpäivään ennen kuin käytiin museossa tsekkaamassa matoja. Samassa rakennuksessa on kuvattu yks mun suosikki Doctor Who jaksoista. Vietettiin päivää niin kuin vain nörtit introvertit pystyy. (Ja mietittiin, että millon viimeksi ollaan kumpikaan samalla tavalla rentoiltu. Yhtä lauantaita lukuunottamatta viime kuussa, edellinen laiska lauantai itelläni oli 7. toukokuuta. Mutta kukapa noita laskee.

Salaa puhuttiin iso kolme-nollastakin jo.
Ja mietittiin, että olisipa oma iso keittiö.
Ja mietittiin, että ollaanpa aikuisia.
Ja sitten mietittiin kakkua.
Ja että ehkä ei nyt ihan vielä sitten kuitenkaan...niin aikuisia.