Throwback Thursday

Nähtiin kerran syyskuussa Kuningas. 

Vähän jännitti. 

6.1.16: koodi jäähyväisille

Katselenpa tässä itseäni peilistä. Väsyneet silmät. Surulliset silmät. Punaiset silmät. Suukin hymyilee tänään lähinnä vain alaspäin. Viikkoja paikallaan pysynyt naamari on säpäleinä jossain. Viime viikon tallomana, murtamana. Jossain. Ärjyttiin, äksyiltiin, itkettiin ja raivottiin. E-sana vilahti räjähti pöydälle, tajuntaan. Ei haluttu, mutta säikähdettiin. Prosecco vaihtui kyyneliin. Itkin itseni uneen ja aamulla en saanut sanaa suusta. En vaikka olisin halunnut. Eikä ollut vain yksi aamu. Oli kaksi, kolme, neljä, viisikin.

Sanat loppuivat, mieli turtui, sydän murtui. Mietin monastiko voi  ennen kuin rakkaus ei enää jaksa korjata. Oltiin lähellä, lähekkäin, vaan etäisyys iski moukarin lailla naamaan. Pystyin hymyilemään vain koirille. Niille annoin läheisyyteni, hellyyteni. Muuten mulkoilin. Työnsin kauemmas, vaikka halusin lähelle. Halusin rutistaa ja pitää hyvänä. En kyennyt. Olin karu ja jyrkkä. Julma ja ilkeä. Hyökkäsin ja murisin. Olin täynnä pyhää vihaa – itseäni ja toista kohtaan. 

Kehtaakin lähteä! Kehtaankin ilkeillä!

Lähdettiin tänään suuntiimme yhdessä, tiiviisti. Kuin viimeisiä päiviä ei olisi tapahtunut. Rillit surusta utuisina, parta kyynelistä kosteana. 

Sanottiin hyvästi – huhtikuuhun.

Ja toivotaan, että siinä kaikki.