Wednesday, 11 October 2017

Viuhuu vaan


Elämä on aika lailla yhtä liukuhihnaa. Exeterissä haisee syksy ja se hymyilyttää. Aamusin on jo säkkipimeetä junassa (yllä oleva kuva on kai viime viikolta, en jaksaa muistaa, saattaa olla toissa viikolta).

Päivät suhaa ohi, ja viikot vähenee deadlineen. Opettaminen on jees. Opiskelijoissa on ihan järkyttävästi sellasia, jotka satsaa. Ottaen meinaan huomioon sen kuinka vähän luennoitsijat antaa niille kredittiä. Viime viikon ryhmissä mua erehdyttiin luulemaan opiskelijaksi, tällä viikolla mua on puhuteltu sähköpostitse rouvana ja tohtorina. Sain lisäkurssin ens lukukaudelle. Antropologiaa. Jes. Mun sosiologinen taustakin on tosi, no-sillä-tavalla-huojuva, niin pitää sitten kurotella ihan uusille alueille. Mutta luennoitsija vaikuttaa hyvältä tyypiltä, ja on hyvä ihminen tuntea. Professorimiehiä, jota lainaan mun väikkärissä. Ho. Mutta silti ihan oikea ihminen. Syö kolmioleipiä ja kaikkea.

Paronin matriarkka oli kylillä viime viikon. Ehdin pariin otteeseen tapamaan rouvaskuntaa. Hyviä tyyppejä. Paroni ite oli ihan uupumuksen partaalla. Kestitseminen ei oo helppoa hommaa! Ite yritin olla mahdollisimman hereillä - siis ihan fyysisesti. Alkaa tää tän hetkinen vuorokausirytmi vähän kolottaa aivokoppaa.

Mutta pianpa sitä saa hengähtää. Ens kuussa (työ)matka Amsterdamiin ja kirjotusloma toveri S:n luo Lancasteriin. Ja sitten joulukuun vietänkin lähinnä lentokoneessa omatunto karrella, mutta sentään pääsen saunaan! Ja Star Warskin tulee leffoihin.

Ai, että. Jotta että kyllä se raskaaltakin tuntuva elo hymyilyttää!

PS. Löydettiin Mielensäpahoittaja käännettynä Manchsterissa kun oltiin. Olin kuolla onnesta, vaikka kyllä minä niin mieleni pahoitin kun eivät edes osanneet  "kyllä minä niin mieleni pahoitin" osuvasti kääntää

Tuesday, 3 October 2017

Pomo!

Jaa, että tuli opiskelijasta opettaja.

No, ainakin melkein. Tänään yksi mun opiskelijoista kysyi ennen seminaaria, että oonko lukenut tekstit, mitä piti lukea. Tunnusti samaan hengenvetoon, että itse ei ole, koska blah, blah, blah...

Piti siinä hetki miettiä, ettei ihan nolaisi toista. Samalla en voinut olla tuumimatta, kuinka paljon tyttöä sitten kahden minuutin päästä nolottaa kun tajuaa, että vedän seminaarin. Ja kyllähän sitä vähän nolottikin. Näki. Iskin silmää ja jatkettiin.

Vetelen ainakin syyslukukauden seminaareja ensimmäisen vuoden opiskelijoille. Kaksi takana, 33 edessä. Koko ajan tosin pelkää puhuvansa läpiä päähänsä, kun oma tausta ei sosiologian parista löydy. Ja hirvittääkin välistä, kun huomaa, että ihmisten tekee muistiinpanoja pohjautuen siihen, mitä sanon. Järkkyä, mutta toistaseksi myös ihan hauskaa.




Friday, 15 September 2017

Jenkkiä


Jotta, että olihan matkaa kerrakseen. 

Kuus päivää, neljä osavaltiota, varmaan 20 kirjakauppaa, 6 yliopistoa, 50 litraa kahvia, kasa bageleita, maapähkinävoita, 6 tuntia bussissa ja kolme junassa, ja yks matsi baseballia. Jalat on vieläkin puhki ja pää pyörällä. 


Nörtitettiin Yalen kampuksella (Gilmoren tytöt!) ja New Yorkissa (30 Rock, Patti Smith ja Manhattan!). Matkustettiin Statten Islandille vaan saadaksemme ilmaisreissu vapauden patsaasta. Nähtiin kaupunkia ylhäältä, alhaalta, sivusta ja viistosta. Saatiin osaksemme myös newyorkilaista tökeryyttä, mutta turisteina otettiin se vaan fundamentaalisena osana kokonaisvaltaista matkakokemusta.



New Havenin Little Italyssa, pyllähdettiin paikallisen pizzataiston väärälle puolelle, mutta saatiin huippu pizza. Meidän majottaja tosin totesi mutrusuin, että oli vaan kaupungin toisiks parasta pizzaa.

Providencesessa käytin matkakumppanin aidossa dinerissa, jossa sai lautaselleen niin mustikkapannareita, pekonia kuin muniakin. Tarjoilija katsoi mun salaattitilausta nenää nyrpistäen, mutta mä olinkin huudeille ennen kaikkena pohjattomien kahvikuppien tähden.

Kirjoja matkalta tarttui mukaan kolme. Pääsin taas harjoittamaan jo lähes ylimaalliseksi muodustuneita pakkaustaitojani. Muistoja ja elämyksiä sitäkin enemmän. Ne onneksi matkaa sydämessä, ettei niitä tartte tunkea mihinkään kulmistaan rypistymään.



Friday, 1 September 2017

Puolensa

.. myös tuolla jet lagilla...


...pääsee nääs näkemähän aika kivoja hetkiä aamulenkillä.

Diggailen Bostonista. Eteenkin nyt kun varsinainen työurakka on takana. Esitelmä meni ihan mallikkaasti. Palaute oli hyvää, kysymykset reiluja, seuraavassa paneelissa mun löpinään viitattiin positiiviseen sävyyn. Ja jälleen tuli matkaan japanilainen business-kortti. Tradition poikaa.

Vähän kiinnostaa tää pohjois-amerikkalainen yliopistomaailma. Ihan eri vibat kun Britanniassa. Porukka näin äkkisältään tuntuu paljon rennommalta ja reilummalta. Voi toki johtua myös siitä, etten tee paikallisten kanssa töitä. Ei niin pientä arkea, ei niin suurta juhlaa. Vai miten se nyt meni...?

Oli mielenkiintonen päivä. Paljon mielenkiintosia ajatuskia ja keskuteluja. Menee varmaan viikko sulatellessa. Taas paljastui kuinka yksiulotteinen oma ajatusmaailma on. Sillä tavalla kapea ja ujo. Osittain haluaisin vedota kieleen, mutta se olis luuserin tie ulos. Ei tuo kieli enää toimi tekosyynä... tai jos toimii niin huolihan siitä nousee! Mutta täällä sitä kai ollaan oppimassa oli syy, missä tahansa. Kehittämässä ajattelua, ymmärrystä ja maailman katsomusta. Ties mitä, ja kyllä vähän sitä kieltäkin kai sitten.

Tuesday, 29 August 2017

Jet__________________________________lag





Alkaa väsyttämään hissuksiin.

Saavuin eilen Bostoniin 00:15 UK:n aikaa. Olin hotellilla 02:45 UK:n aikaa.
Passin tarkastuksessa kului rattoisasti puolitoista tuntia. Että eläköön Schengen ja vapaa liikkuvuus!

Tänään oon juossut ja kävellyt jalkani lakon partaalle. Onnistuin kitkuttamaan unta noin puol kuuteen ja lähdin aamu kimaralle. Reilu kybä makeissa maisemissa, auringonnousun makeimmat värit missassin hotellihuoneessa, mutta selvinnen.

Berklee Music College, MIT ja Northeastern University nähty. Harvard vuorossa myöhemmin kunhan matkaseura saapuu. Kävin lääketieteen historia museossa ja pyörin kaupungilla ympyrää.

Kahvilassa jossa lepuutan paraikaa sekä jalkaa että päättä kutsuttiin neidiks palvellessa ja melkein irvistin. Hiluissa lukee kirjaimin, mitä ne on. Piti tekstata Paronille, joka killuu jollain Kroatian vesillä, että onko dime kymmenen senttiä. Tunsin itseni niin maalaishiireksi. Mitä toki maailman mittakaavalla olenkin.

Boston tea party eli konferenssi alkaa huomenna aamupäivästä. Omat löpinät on heti miten torstai-aamusta, mikä on ihan nasta homma. Ehtii sitten stressata vähän ja keskittyä paljon - olotilasta riippuen joko kahviin tai esitelmiin.

Saturday, 26 August 2017

[phuuh]

Elokuun viimeisiä hetkiä viedään. Pieni osa musta, jossain tuolla vasemman korvan kupeilla, toivoo, että olis jo vuoden viimeisiä hetkiä. Tää vuos on ollut ihan jo tähän mennessä niin käsittämätön ja maailmoja mullistava, että toivois jo vähän hengähdystaukoa. Vaan niin makaa kuin petaa!

Ylihuomenna odottaa parin viikon reissu Ameriikan Yhdysvaltoihin. Ensin vajaa viikkonen pönötystä Bostonissa, sitten piirun verran reilu viikko kesälomaa mini-roadtripin merkeissä toveri S:n kanssa. Lomaa odotan, mutta saa nähdä josko sieltä tiputaan takaisin keskelle epävarmuutta. Vanhasta kämpästä lähdin, mutta uudesta on muodostunut sen verran shakespearemainen näytelmä, että saa nähdä millon asiat lutviutuu ja miten.

Piirun verran vajaan kuukauden oon nyt asunut Bristolissa Paronin tykönä. Yks huone, kaks ihmistä. Mun kamat supervisor S:n toimistossa odottamassa auvoisimpia päiviä. Hyvin on mennyt toistaiseksi, mutta kyllä sitä omaa huonetta kaipais. Jos ei nyt itselle, niin tavaroilleen ainakin. Niin ja täytyy sanoa, että kun täällä käytiin hallituksen kanssa tammikuussa 2015, en olis ikinä uskonut, että 2,5 vuotta myöhemmin kutsuisin Bristolia kodiksi, joskin nyt vaan osa-aikaisesti.

Muuten elämä onkin enimmäkseen työtä.* On rahoitushakemusta, on vanhojen projektien sulkua, nettisivujen suunnittelua, kahden esitelmän vääntöä, on artikkelin kirjoitusta, ja mahdollisesti toisen artikkelin kirjoitusta. Ja sitten jossain kohden pitäis kai sitä väikkäriäkin kirjottaa ja editoida, että ehtii ennen kun aika loppuu ja raha lakkaa.

Tuli myös kutsu Lontooseen työpajaan "asiantuntijana" syyskuun lopulla, mutta molen silloin matkalla Manchesteriin musiikkia kuuntelemaan ja korvia tuulettamaan.

* Osittain vale. Ehdittiin veljen kanssa kuun alussa mm. tänne....



Nähtiin kans joku Bolt. Joku kolme kertaa. Tms. Ei siinä mitään.


Toissa viikonloppuna päädyttiin Paronin kanssa tänne...




32 kilometriä kävelyä. Parit rakkulat ehkä. Kun jonkun vaelluskengät on ostettu talvikeleihin.
Seuraava reissu mietitty jo, mutta kilometrejä vähemmän.
Vaan joku 28. ;)

Tuesday, 11 July 2017

Krikettiä!


Taas menetettiin yks Britti-kulttuurineitseys. Vietettiin eilinen päivä krikettiä katsomassa, naisten MM-kisoissa, Englanti vs Australia. Ja siis oikeasti koko päivä. Kriketti vaatii ihan erilaisia peppulihaksia kun mikään muu urheilulaji. Enkä siis puhu urheilijoiden takamuksista vaan katsojien. Peli kesti reilu kuus ja puol tuntia - puolen tunnin tauolla. Kannatettiin tietty väärää jengiä. Kuis muteenkaan. Mutta eväät oli kohdallaan mansikoista, sipseihin, viinirypäleisiin ja meksikolaisiin chili-päälysteisiin mangoihin ja toki piti yks pakollinen Pimm's ottaa.

Paljon ei ymmärretty, lopussa enemmän kun alussa, mutta nautittiin fiiliksestä ja auringosta. Aurinkorasvaa kulu kiitettävästi. Joskus kahden maissa (peli alkoi 10:30) mietin, että on se sitten perkele jos palaa kun kertoimia on kolmen levityskerran jälkeen 110 (50+30+30). Paroni väitti, ettei ne lisäänny kertoimet vaikka sitä rasvaa hinkkais ihoon Pohjanmaan kautta. Että samana pysyy.

Tiedä sitten, mutta en palanut.