Vale-loma

Meri, El.

Toveri F oli kylässä koko viikon. Teki meidän taloudelle hyvää. Bondattiin S:n kanssa taas euroviisujen yllä ja F pyöritteli silmiään niin, että katsoessa heikotti. Tuntui melkein lomaviikolta, vaikka töitä riittää niin, että keskiviikkona tuli painettua keskiyöhön. Lähinnä toki siksi, että tämä kyläilijä oli sen verran puhelias, että eipä oikein tullut työstä päivän aikana mitään.

Eilen ja tänään istuin muutaman hetken vuotuisessa opiskelijakonferenssissa ja tunsin paikattomuutta. Enpä istunut oikein opiskelijoiden kuvioihin, vaikka ne kaikki hyvin tunnenkin, ja vielä vähemmän henkilökunnan pöytään, ja niitä nyt tunnenkin huonommin joka tapauksessa. Että tässä sitä on vielä, identiteetin kanssa tekemistä.

Mutta salaa tunsin jonkunlaista tyytyväisyyttä esitelmiä katsellessa. Ja ehkä, jopa, sillä lailla, pientä paremmuuden tunnetta (HYI!). Pois se minusta, mutta en nyt parempaakaan sanaa keksi. Suurin osa puhujista valmistuu ensi vuonna, mutta kyllä ei ole monellakaan esitelmöinti hanskassa.

Kyllä väittäisin vastaavassa tilanteessa olleeni parempi - jos en itseluottamuksessa niin ainakin narratiivin rakentamisessa ja selkeydessä. Että, ehkäpä, tässä voi nyt heinäkuun Barcelonan keikalle lähteä sillä tavalla hyvin mielin, olkoonkin, että muiden kustannuksella. Tavallaan. Vähän.

Juu, ja törmäsin sattumalta myös laitoksen entiseen johtajaan. Eipä näyttänyt olleen kovinkaan mielissään siitä, että lähden uusiin piireihin.

Roolit vaihtoon

On tää kumma tää ihmisen elo. Kahdeksan vuotta sitten hikoilin oman kandin työni kanssa ja nyt niitä on pino edessä arviointia ja tarkastusta varten.

Viimeset viis vuotta oon lähettänyt S:lle tekstejä ja hakemuksia kommentoitavaks, ja tänä aamuna sähköpostilaatikossa istui viesti ja luonnos, 'viittisiks tsekkaa'.

Vuosi sitten makasin lattialla loppuun palaneena ja mietin, että turhaanpa tein väitöskirjan, hajosin ja päädyin työttämäksi. Nyt on 9kk:n työsopparista vajaa neljä viikkoa jäljellä ja horisontissa siintää toinen duuni.

Kaikkea sitä.

Ainoa, mikä ei oo muuttunut on stressiunet. Viime yönä muutin Amsterdamiin asuntoon, jossa A:n nykyinen kämppis jo asui ja joka ei suostunut tekemään jääkaappiin tilaa.

Aamulla keittellin kaffet pelkällä vedellä.