Määränpäässä

Tohtori, 26.4.2018, noin klo 11:50.

Matka alkoi 26.9.2013, kellonaikaa en kyllä muista.

Paljon on väliin mahtunut. Noin akateemisesti ja ihan oikean elämän kannalta. Oon asunut viidellä eri paikkakunnalla, istunut kahdessa eri yliopistossa, käynyt kaukomailla ja juonut litrakaupalla kahvia. Niin ja kirjoittanut 263 sivuisen pläjäyksen, johon supistin neljä ja puolivuotta työtä.

Ehkä jossain vaiheessa summaan asiat paremmin, perinpohjaisemmin tai analyyttisemmin.
Mutta nyt tämä riittää.

Saavuin määränpäähän.
Mutta uusi matka on jo suunnitteilla.

Mitään kunnon kuvaa eiliseltä ei ole.

Mutta tämä kuva viime vuoden heinäkuulta riitänee

kuvastaamaan, että oli ehkä ihan hyvä matka kuitenkin.

Tämä väikkäri.

30

Niin vaihtui vuosikymmen. Yhtään en ole fiksumpi tai filmaattisempi kuin maaliskuussakaan tai viime vuonna tai vuonna 2003. Höh. Heräsin kyllä sellanen tuuba otsassa syntymäpäivänä, ettei mitään rajaa. En ihan ajatellut - jos jotain joskus ajattelin - että heräisin suurena syntymäpäivänä äidin lattialta työttömänä pennejä laskeskellen. Tosin en kyllä myöskään ajatellut, että heräisin siltä samaiselta lattialta meksikolaisen miehen vierestä väitöstilaisuutta vailla valmiina tohtorina.

Kuvittelin kyllä olevani hoikempi ja omaavani paremman näön, mutta kaikkea ei voi saada. Vartalon muoto ja näkö annettiin uhrilahjoina väitöskirjalle. Kropalle meinaan ja voin jotain tehdä (lähinnä sillä mielellä, että syksyn maratonilla mahdun olemassa oleviin juoksuvermeisiin), näkö on mennyttä kalua.

Mietin, että jotain syvällistä ja syväluotaavaa pitäis varmaan näin uuden kymmenen kynnyksellä sanoa, mutta muuhun en pysty kuin toteamaan, että onneksi en ole 20. Vaikkapa ei siinäkään iässä sinänsä mitään pahaa ole. Silloin alkoi tämä opintoseikkailu, joka toivottavasti pian saa päätöksensä. Että syksyllä sitten juhlitaan vuosikymmentä (jösses!) Britanniassa.