Dzień dobry!

Meinaa huomenta puolaksi. Matkakumppanit vetelee hirsiä. Oma sisäinen kello herätteli puoli kuuden maissa. Ollaan ullakkohuoneessa. Sade ropisee kattoon. Tulee ihan yksi lapsuuden kotiloista mieleen.

Eilinen loppumatka meni ihan hyvin. Taksikuski turhautui liikenteessä, mutta meinattiin päästää vain yksi jalankulkija hengestään. Hotelli on samalla kadulla kuin edellinen, jossa yövyin täällä.  Vieressä 24h alkoholiputiikki ja kadun toisella puolella kaksi baaria. Tuttua baaria. Propagandassa, joka on neuvosto-ajan "inspiroima" lafka, käytiin eilen. Istuttiin samaan pöytään kuin viimeksi. Heti siihen Leninin nenän alle. Joku kalju puolalainen Petr, jonka isi muisti viime reissulta, yritti pelata jotain silmäpeliä. Heittäydyin sokeaksi.

Safkalla käytiin meidän lempisyöttölässä. Niiden menuhun oli ilmestynyt viidessä vuodessa neljä kasvisruokaa. Käveltiin kaupungilla. Olin jo ehtinyt unohtaa, kuinka kaunis Rynek Główny on.

PS. Ensimmäinen iPad-päivitys tämä. :)

München calling

Lentokentällä numero kaksi. Toista vai kolmatta tuntia.

Yritin livahtaa aiemmalle lennolle (lähti 30 minuuttia sen jälkeen kun laskeennuin), mutta köyhänä economy-luokan matkustajana, ei sitä iloa mulle suotu! Tätä tää taas on. Köyhää sorretaan! Ei vaan. Ehdinpä siis hyvin nauttia lentokenttäpretzelistäni, traditioista on pidettävä kiinni, ja tehdä töitäkin. Jippii! Eväätkin söin: mustikoita, omppuja ja surkea voileipä, kun viisastuin edellisestä reissusta ja ennakoin, että ei se Lufthansa kuitenkaan tarjoa mitään mulle sopivaa. Ei tarjonnutkaan. Kahvi sentään oli parempaa kuin viime kerralla, ja uskaltauduin maistamaan tomaattimehua. En ole ikinä ymmärtänyt miksi ihmiset sitä juo, enkä ymmärrä vieläkään. Vaikka ei se nyt suoranaisesti pahaa ollut.

Kävelin myös terminaalin toiseen päähän vain istuakseni kinastelevan suomalaispariskunnan viereen. Tai kinastelevan rouvan viereen. Ukko nojaili käteensä ja tuijotteli ties minne kauas kaukaisuuteen. Lähtivät hetki sitten. Ljubljanaan kai.

Fiuh, fiuh paikasta toiseen!

Sheffieldissä on vierähtänyt kaks päivää. Kaks masentavaa päivää. Sää on ollut kamala, ja mieli maassa. Sheffield on vaan. Phyyh. Ei kiinnosta. Viivyin Aberdeenissä about 5 päivää pidempään kuin oli tarkoitus. Mutta kyllä se K apua tarvitsikin. Olin kunnon kotirouva; pyykkäsin, siivosin, kokkasin, tein leipää ja kauraherkkuja. Niin ja tilasin kyllä pizzatkin, ettei ihan 50-luvulle oltais eksytty takaisin. Ehdin käydä kisaamassa 5km ja 10km enkat kumoon Baker Hughes kisassa. Reitti oli mahtava, ja juoksu kulki. Lääkärissäkin ehdin piipahtaa (paikat kunnossa!) ja hiuksistakin lähti reilu viis senttiä pois. Kampaaja oli kauhistuneen näkönen kun tuijotti mun hiuksia, mutta hoitupa kuntoon!

Huomenna karkaan Puolaan yhdeksäksi päivää. Treffit toisen vanhempain setin kanssa. Ja sitten konferenssi. Jälkimmäinen ei kiinnosta yhtään, ei olis aikaa, mutta hengailua iskän ja L:n kanssa odotan kyllä! Toivottavasti auttaa koti-ikävään. Sekin on jostain tullut taas. Ehkä se on Sheffield, mikä sen saa aikaan. Tiedä häntä, kaikki kuitenkin ottaa tällä hetkellä kuuppaan. En jaksa odottaa heinäkuuta, jollon oon karkaamassa Aberdeeniin pidemmäksi pätkäksi ja sitten elokuu ja äiti! Jihuu!
Mutta sitä ennen pitää selviytyä kiireisestä kesäkuusta.

Lääkäritreffit.

Pari viime päivää on ollut vähän turhan jänniä. Tiistaina havaitsin jonkun sortin pahkuran tuolla alapäässä, ja siitä se sitten lähti. Kasvain! Syöpä! Kuolema! Voinko saada lapsia?! Ja sitten menin nukkumaan. Yllättäen nukuin. Päivällä nivunen alkoi tuntua kummalta, ei se sattunut, mutta tuntui oudolta. Kasvain! Syöpä! Kuolema! Voinko saada lapsia?! Revitäänkö mun munasarjat pois?! Kasvain! Syöpä! Kerroin K:lle. Se sanoi, että nyt lääkäriin! Olinhan mä sitä itsekin miettinyt. Puhuttiin ja puhuttiin ja sitten lähdin. Tultiin siihen tulokseen, että on varmaan tyrä. Tyrä olis hyvä mietin.

Lääkärissä pissasin purkkiin ja olin kopeloitavana. Mieslääkäri oli jotenkin tosi vaivaantuneen oloinen. Tutki supernopeesti, eikä mun mielestä kovinkaan perinpohjaisesti, mutta toisaalta olen tottunut urheilulääkäreiden tutkimuksiin, jossa kipua tuotetaan enemmän kuin tarpeeksi. Joka tapauksessa diagnoosina oli tulehdus, mikä tulehdus ja missä, en tiedä. Mielummin olisin ehkä ottanut sen tyrän. Jotenkin vähemmän pelottavaa.
Viikon antibioottikuuri. Neljä tablettia päivässä. Neljä! Eihän tässä muuta ehdi kun doubata! Terve. Ja tietty söin ennen kuin luin purkin, jossa seiso, että lääkkeet on otettava tyhjään masuliin...

Iltapäivällä pistän taas pari lippua tähän kasaan ja suuntaan Aberdeenin. K:n olkapää tähystetään, joten menen sinne leikkimään Florence Nighingalea. Tai pitämään seuraa, jos ei muuta. Aamulla lähdetään sairaalaan ennen viittä, kävellen kun menee yhtä kauan kun julkisilla, reilu tunti. Ja tänään saavun kaupunkiin 23:50, jos juna ei ole myöhässä. Onneksi uni on ihan yliarvostettua ja turha..
Niin ja sunnuntaina olis 10km juoksu, mutta en nyt tiedä voinko juosta vai en.

Kolmen päivän herkkupala

Viikonloppu vierähti taas Skotlannissa, mikä oli ihanaa kun viime viikko osottautui ihan masisteluviikoksi noin muuten. Lähdin poikkeuksellisesti jo aamujunalla (6:33), mikä oli sekin ihan hirmu ihanaa. Juna oli Edinburghiin asti lähes tyhjä, eikä sieltäkään joukkoon eksynyt kuin pari eksynyttä lammasta. Sain raapustettua esseen valmiiksi ja vähän ehdin maisemistakin nauttia siinä työn ohella. Saarella on kyllä mahtava asua, silloin kun sää on suosiollinen (ja itse istuu junan lämmössä)!

Oli taas ihan herkutteluviikonloppu. Alotettiin lounaspizzalla (Pizza Expressissä on nykyään yksi vegaaniystävällinen pläjäys). Siinä syödessä ikkunan toisella puolen lokit järjestivät lounasteatterinäytöksen Avara luonto-tyyliin. Nyt odotellaan vaan pikkulokkeja. Jes.. Illemmalla sain K:n suostuteltua lenkillekin. Kuka olis arvannut! Voi olla, että se suklaakeksipaketti, jonka lupasin palkkioksi motivoi. Voi olla.

Lauantaina käytiin pitkästä aikaa kirjakaupassa (erhe). Tarjosin kirjat, K kahvit. Ostin myös elämäni ensimmäisen paistin pannun. Se oli keltainen ja keraaminen. Niin oli. Kun avattiin paketti niin pinta oli piloilla, ties mitä tapahtunut. Takaisin kauppaan tällä viikolla sitten kun ehtii. Illalla Euroviisut, inkivääriolutta ja jotain kamalaa unkarilaista väkijuomaa. Shakkia. Ehdin suuttua, mutta sitten päätin kasvaa hetkellisesti isoksi ja pelattiin toinenkin peli. Käyttäydyin oikein lupaavasti. Kyllä musta vielä ihminen tehdään. Kun olin äänestänyt Suomea lähdettiin baariin, jossa K työkamu vietti vanhenemisjuhliaan. Join neljännestuopin banaaniolutta, jonka huuhtelin alas reilulla puolella litraa vettä. Oli hyvää, kun ei maistunut oluelta, mutta tais olla diabetes lasissa. Kamalan makeeta!

Sunnuntai meni laiskotellessa. Tyypilliseen tapaan. Käytiin katsomassa kuinka Aberdeenin hyvä kausi murentui viimeisen pelin viimeisen 30 sekunnin aikana. Sitä se urheilu kai sitten on. Tehtiin tacoja edellisen päivän ruuan jämistä ja omenaherkkua. Nam, nam!

Tänään alas, torstai-iltapäivällä takaisin ylös. Siinä välissä esitelmä ja kaksi kokousta.
Tässä talossa remppa jatkuu kuulemma vielä 6 viikkoa. Taidan alkaa uhkailemaan muutolla. Heinäkuu menee Skotlannissa varmasti nyt.
On hyväksikäytetty olo.

Koska Sheffield on tylsä.

Viikonloppu hurahti vanhoilla kotikulmilla ja sitten opiskellessa. Kas kummaa!

Newcastlen juna lähti lauantai-aamuna hetimiten puoliseiskan jälkeen. Aikasin sai nousta. Onneksi aurinko paisteli! Lueskelin pitkästä aikaa ihan huvin kannalta junassa. Tuntui kummalta! Ja ihanalta.

W oli juna-asemalla vastassa. Oli laihtunut paljon ja uusi työkin sillä on. Vihdoin. Tuntui tyytyväiseltä elämäänsä. Seurattiin traditioita ja mentiin Neroon kahville. Meidän vanha vakkaripöytäkin oli vapaa. Sain kaksi leimaa korttiin. Ensi kerralla ilmainen kavhi. Jihuu.

Höpöteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä. Fudiksesta feminismiin ja katolilaisuudesta kapitalismiin. Käytin ilmaisua 'sosiaalinen konstruktio' vapaa-ajan keskustelussa. Tuntui vähän intellektuellilta, mutta heti perään sanoin jotain tyhmää. Että ei se kauaa kestänyt. Oli vaikea kuvitella, että nähtiin syksyllä edellisen kerran. Ei tuntunut yhtään siltä. Mutta sitä se kai se oikea ystävyys on. Ei haittaa välimatkat, eikä ajan kulku.

St James's Parkille mentiin pessimistinä. Newcastle voitti kyllä 3-0, mutta ei siellä kentällä mitään tapahtunut. Katsomo huusi vihaansa seuran omistajaa kohtaan, halveksuntaansa valmentajalle ja hurrasi kokoonpanosta tiputettua Ben Arfaa. Järjestysmiehet ja poliisi jahtasivat lakanaa johon oli kirjoitattu Ashely (omistaja) Out, Pardew (valmentaja) Out. Huhut kulki, että Ashley oli pistänyt nämä auktoriteetit asialle. Turhaa provokaatiota, mietin. Tuhat ihmistä käveli ulos kesken ottelun. Illalla televisiossa seuralegenda puolusti faneja. Niin ja tietty näin myös vastustajia valmentavan lapsuuden sankarin etäältä. Huippua.

Sunnuntai ja eilinen vappuvapaa meni töitä tehdessä. Valmistauduin tämän päivän esitelmään, joka sitten peruttiin kun seminaari loppui kesken. Ei hirveästi naurattanut. Euroviisuja ja esseekirjoitusta nyt. Kuten näkyy. Huomenna pitäisi olla tehokas. Niin ja torstaina. Tavoitteena saada essee valmiiksi ennen kuin saavun Aberdeenin asemalle perjantaina klo 13.30.

Update

Tuli noottia, että en ole päivittänyt vähään liian pitkään aikaan. Edellisen kerran tosiaan omana vuosipäivänäni. Sen jälkeen multa on kahdesti kysytty olenko tarpeeksi vanha matkustamaan yksikseni. Suosittelen ikääntymistä siis lämpimästi kaikille. Se nuorentaa!

Yliopisto on stressikeskus ja kaipailisin jo lomaa. Vaikka Napolista ei ole kuin vajaa kaksi viikkoa. Napoliin en ihastunut, mutta Pompeiji oli mahtava. Vaikuttava. Jotenkin käsittämätön. On ollut joskus kaupunki! Juustoton pizza on tosiasia, eikä mikään vegaanihömpötys. Sitä tuli syötyä. Espresso maksoi 80cnt "kuppi". Täällä hinta on yli kaksinkertainen.

Ensimmäisen päivän vietin Napolissa yksin. Jos joskus luulin olleeni itsenäinen seikkailija niin se kuva kyllä romuuttui. Täysin. Kävelin 18km, koska en voinut pysähtyä. Joka kerta kun pysähdyin, joku kaupittelija, velmu tai huijari tuli kiusaamaan. Ja tietenkin ajattelin, että ne kaikki on raiskaajia, murhaajia, orjakauppiaita, voroja tai huumediilereitä. Kiitos äiti ja mummi. :)

Yksi italialainen, taisi olla Nino nimeltään, käveli mun vieressä puolisen tuntia. Oli Vesuviuksen juuresta kotoisin. Keski-ikäinen mies. Töissä Napolissa. Mukavan oloinen. Vai oliko vain huijari?! En osannut päättää. Puristin laukkua rystyset valkoisina. Siellä siis rahat ja passi. Puhelin ja kamera. Ei puhunut englantia. Ymmärsi vähän. Minä siinä sitten englanti, espanja, ranska ja sianitalia yhdistelmällä jotain sönkötin. Ihan kelpo keskustelu saatiin aikaan. Lähti sitten "kahville" kun huomasi kuinka vaivautunut olin, kun en päässyt siitä eroon. Jäin nurkan taakse katsomaan. Ei mennyt kahville vaan jatkoi kävelyä. Kumpikohan meistä olikaan se epärehellinen vakooja..?
Kotimatkalla pysähdyin Frankfurtissa. Tuttuja paikkoja. Ja kupilliseen kahvia kuulemma kuluu 140 litraa vettä. Nyt on tuhottu sitäkin nautintoa. Kahvinkulutus on kutistunut.

Yliopistorintamalta ei mitään uutta. Seminaarit jatkuu. Kirjoitustyö jatkuu. Odotellaan kirjasopimusta. Tänään oli STS kokoontumiset Yorkissa. Lounaalla oli kaksi vegaaniwrappia. Hyökkäsin niiden kimppuun. Oli kiva pari tuntinen. Mutta siihen se päivä sitten menikin. Oli väsyttävää matkustaa. Vähän suunnitelin ensi viikon esitelmää. Pari slideäkin sain valmiiksi. Onhan se jotain!

Tiistaina olin C:n kanssa kuuntelemassa George Monbiotin luentoa. Monbiot on Guardianin kolumnisti ja verrattaen kuuluisa ympäristöaktivisti. Ja ydinvoiman kannattaja. Luento oli ihan tajuttoman hyvä. Jutteli siitä kuinka poliittinen vasen on myynyt sielunsa ja samalla luonnon poliittisella oikealle/konservatiiveille sekä täällä että Jenkeissä. Ravisteli tuolta jostain syvältä. Ihminen on kyllä kumma otus kaikessa itsekkyydessään ja ahneudessaan. Ei taida riittää, että setä kapitalistia vähän ravistellaan hartioista. Tarvitaan järeämpiä otteita. Halu ja tahto ensimmäisenä listalla.

Huomenna taas insinöörien palsuun. Ovat kutsuneet sosiaalipsykologin juttelemaan sinne. Ja ihan vielä kuuluisan sellaisen! Onpa taas mitä odottaa! Lauantaina Newcastleen ja sitten kaksi seuraavaa viikonloppua Skotlannissa. Missä muuten meni edellinenkin. Ylläri.