Sheffieldissä on vierähtänyt kaks päivää. Kaks masentavaa päivää. Sää on ollut kamala, ja mieli maassa. Sheffield on vaan. Phyyh. Ei kiinnosta. Viivyin Aberdeenissä about 5 päivää pidempään kuin oli tarkoitus. Mutta kyllä se K apua tarvitsikin. Olin kunnon kotirouva; pyykkäsin, siivosin, kokkasin, tein leipää ja kauraherkkuja. Niin ja tilasin kyllä pizzatkin, ettei ihan 50-luvulle oltais eksytty takaisin. Ehdin käydä kisaamassa 5km ja 10km enkat kumoon Baker Hughes kisassa. Reitti oli mahtava, ja juoksu kulki. Lääkärissäkin ehdin piipahtaa (paikat kunnossa!) ja hiuksistakin lähti reilu viis senttiä pois. Kampaaja oli kauhistuneen näkönen kun tuijotti mun hiuksia, mutta hoitupa kuntoon!
Huomenna karkaan Puolaan yhdeksäksi päivää. Treffit toisen vanhempain setin kanssa. Ja sitten konferenssi. Jälkimmäinen ei kiinnosta yhtään, ei olis aikaa, mutta hengailua iskän ja L:n kanssa odotan kyllä! Toivottavasti auttaa koti-ikävään. Sekin on jostain tullut taas. Ehkä se on Sheffield, mikä sen saa aikaan. Tiedä häntä, kaikki kuitenkin ottaa tällä hetkellä kuuppaan. En jaksa odottaa heinäkuuta, jollon oon karkaamassa Aberdeeniin pidemmäksi pätkäksi ja sitten elokuu ja äiti! Jihuu!
Mutta sitä ennen pitää selviytyä kiireisestä kesäkuusta.
No comments:
Post a Comment