Yritin livahtaa aiemmalle lennolle (lähti 30 minuuttia sen jälkeen kun laskeennuin), mutta köyhänä economy-luokan matkustajana, ei sitä iloa mulle suotu! Tätä tää taas on. Köyhää sorretaan! Ei vaan. Ehdinpä siis hyvin nauttia lentokenttäpretzelistäni, traditioista on pidettävä kiinni, ja tehdä töitäkin. Jippii! Eväätkin söin: mustikoita, omppuja ja surkea voileipä, kun viisastuin edellisestä reissusta ja ennakoin, että ei se Lufthansa kuitenkaan tarjoa mitään mulle sopivaa. Ei tarjonnutkaan. Kahvi sentään oli parempaa kuin viime kerralla, ja uskaltauduin maistamaan tomaattimehua. En ole ikinä ymmärtänyt miksi ihmiset sitä juo, enkä ymmärrä vieläkään. Vaikka ei se nyt suoranaisesti pahaa ollut.
Kävelin myös terminaalin toiseen päähän vain istuakseni kinastelevan suomalaispariskunnan viereen. Tai kinastelevan rouvan viereen. Ukko nojaili käteensä ja tuijotteli ties minne kauas kaukaisuuteen. Lähtivät hetki sitten. Ljubljanaan kai.
No comments:
Post a Comment