Pari viime päivää on ollut vähän turhan jänniä. Tiistaina havaitsin jonkun sortin pahkuran tuolla alapäässä, ja siitä se sitten lähti. Kasvain! Syöpä! Kuolema! Voinko saada lapsia?! Ja sitten menin nukkumaan. Yllättäen nukuin. Päivällä nivunen alkoi tuntua kummalta, ei se sattunut, mutta tuntui oudolta. Kasvain! Syöpä! Kuolema! Voinko saada lapsia?! Revitäänkö mun munasarjat pois?! Kasvain! Syöpä! Kerroin K:lle. Se sanoi, että nyt lääkäriin! Olinhan mä sitä itsekin miettinyt. Puhuttiin ja puhuttiin ja sitten lähdin. Tultiin siihen tulokseen, että on varmaan tyrä. Tyrä olis hyvä mietin.
Lääkärissä pissasin purkkiin ja olin kopeloitavana. Mieslääkäri oli jotenkin tosi vaivaantuneen oloinen. Tutki supernopeesti, eikä mun mielestä kovinkaan perinpohjaisesti, mutta toisaalta olen tottunut urheilulääkäreiden tutkimuksiin, jossa kipua tuotetaan enemmän kuin tarpeeksi. Joka tapauksessa diagnoosina oli tulehdus, mikä tulehdus ja missä, en tiedä. Mielummin olisin ehkä ottanut sen tyrän. Jotenkin vähemmän pelottavaa.
Viikon antibioottikuuri. Neljä tablettia päivässä. Neljä! Eihän tässä muuta ehdi kun doubata! Terve. Ja tietty söin ennen kuin luin purkin, jossa seiso, että lääkkeet on otettava tyhjään masuliin...
Iltapäivällä pistän taas pari lippua tähän kasaan ja suuntaan Aberdeenin. K:n olkapää tähystetään, joten menen sinne leikkimään Florence Nighingalea. Tai pitämään seuraa, jos ei muuta. Aamulla lähdetään sairaalaan ennen viittä, kävellen kun menee yhtä kauan kun julkisilla, reilu tunti. Ja tänään saavun kaupunkiin 23:50, jos juna ei ole myöhässä. Onneksi uni on ihan yliarvostettua ja turha..
Niin ja sunnuntaina olis 10km juoksu, mutta en nyt tiedä voinko juosta vai en.
No comments:
Post a Comment