Newcastlen juna lähti lauantai-aamuna hetimiten puoliseiskan jälkeen. Aikasin sai nousta. Onneksi aurinko paisteli! Lueskelin pitkästä aikaa ihan huvin kannalta junassa. Tuntui kummalta! Ja ihanalta.
W oli juna-asemalla vastassa. Oli laihtunut paljon ja uusi työkin sillä on. Vihdoin. Tuntui tyytyväiseltä elämäänsä. Seurattiin traditioita ja mentiin Neroon kahville. Meidän vanha vakkaripöytäkin oli vapaa. Sain kaksi leimaa korttiin. Ensi kerralla ilmainen kavhi. Jihuu.
Höpöteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä. Fudiksesta feminismiin ja katolilaisuudesta kapitalismiin. Käytin ilmaisua 'sosiaalinen konstruktio' vapaa-ajan keskustelussa. Tuntui vähän intellektuellilta, mutta heti perään sanoin jotain tyhmää. Että ei se kauaa kestänyt. Oli vaikea kuvitella, että nähtiin syksyllä edellisen kerran. Ei tuntunut yhtään siltä. Mutta sitä se kai se oikea ystävyys on. Ei haittaa välimatkat, eikä ajan kulku.
St James's Parkille mentiin pessimistinä. Newcastle voitti kyllä 3-0, mutta ei siellä kentällä mitään tapahtunut. Katsomo huusi vihaansa seuran omistajaa kohtaan, halveksuntaansa valmentajalle ja hurrasi kokoonpanosta tiputettua Ben Arfaa. Järjestysmiehet ja poliisi jahtasivat lakanaa johon oli kirjoitattu Ashely (omistaja) Out, Pardew (valmentaja) Out. Huhut kulki, että Ashley oli pistänyt nämä auktoriteetit asialle. Turhaa provokaatiota, mietin. Tuhat ihmistä käveli ulos kesken ottelun. Illalla televisiossa seuralegenda puolusti faneja. Niin ja tietty näin myös vastustajia valmentavan lapsuuden sankarin etäältä. Huippua.
Sunnuntai ja eilinen vappuvapaa meni töitä tehdessä. Valmistauduin tämän päivän esitelmään, joka sitten peruttiin kun seminaari loppui kesken. Ei hirveästi naurattanut. Euroviisuja ja esseekirjoitusta nyt. Kuten näkyy. Huomenna pitäisi olla tehokas. Niin ja torstaina. Tavoitteena saada essee valmiiksi ennen kuin saavun Aberdeenin asemalle perjantaina klo 13.30.
No comments:
Post a Comment