Pellossa

Vuoden ensimmäiset päivät ollaan eletty oon elänyt kun pellossa. Ruuaksi on maistunut tähteet, asukoodi pääpiirteissään on ollut yökkäri, aktiviteetit on lähinnä kahvin kulutusta, lukemista (joulupukin tuomasta kahdesta kirjasta ensimmäinen on loppurykäystä vailla luettu), leffoja, hollannin ja kitaran opettelua.

A sen sijaan on takaisin väitöksensä parissa, vaikka eilen ehdittiinkin museokäynnille.

Rakkauskupla puhkeaa maanantaina. Loma loppuu. Arki alkaa. Sitä ei nyt auta murehtia. Vaikka murehdituttaakin. Väitös vie, viisumi vie. Toivottavasti joskus piakkoin juna taas tuo.

Oon yrittänyt summailla viime vuotta ilman, että siitä tulis vaan lista siitä, mitä on tehnyt ja missä käynyt.

Oonko parempi* ihminen kun aiemmin? Tuskin.
Kasvoinko viime vuoden aikana? Ehkä.
Laiminlöinkö itseäni ja omaa hyvinvointiani? Kyllä.
Uhrasinko aikaani asioille, jotka ei lopulta merkitse mitään? Ehdottomasti.

Mutta koitin myös heittäytyä, olla hellä, rohkea, armollinen. Joskus onnistuin joskus en.
Lähdin sieltä, missä ahdisti. Välillä kaipaan takaisin, mutta se on ok. Vaikka ite oonkin mustavalkoinen, elämä ei ole. Se on tuhrua ja abstraktia. Joskus siitä ottaa selvää ja joskus ei.


* Mitä ikinä tämä sitten tarkoittaakin.