Yhteiskuntatieteilijä

Olen paikassa nimeltä Goose Butts, Hanhen peput (jep!), luoteis-Englannissa, kivenheiton päässä Skotlannista (oi, kultainen kaipuu!) National Nuclear Laboratoryn kaksipäiväisessä koulutuksessa. PhD ja postdoc ihmisille järjestetty ydinvoima-alan peruskurssi. Minä ja 16 tiedeihmistä, kahdeksasta eri yliopistosta. Pari tyyppiä Sheffieldistä, mutta ei tuttuja.

Kohdellaan kuin kukkaa kämmenellä. Siis minua. Satun tuntemaan kurssin järjestäjän etukäteen.
Kiva kun tulit!
Kai ymmärsit edes jotain mistä puhutaan?
Toivottavasti tää ei oo hirveetä ajanhukkaa!
Haluan esitellä sut yhdelle tyypille.
Mietinkin, että voisit hyötyä tästä.
Jne, jne, jne.

Yksi asia on varma. Kukaan ei lähde täältä tietämättä, että paikalla oli joku outo yhteiskuntatietelijä Exeterissä. Tänään istuttiin läpi neljä esitelmää, joista kahden aikana läsnäolooni/yhteiskuntatieteisiin viitatiin kaksi ja puoli kertaa (vaikka kerran väittelyn arvoisesti, mutta ei ollut aika eikä paikka oikoa epistemisiä erimielisyyksiä ((eli tietoa koskevia filosofia erimielisyyksiä)).
Pönötetään yhteiskuntatieteet kartalle, etc. etc.

On myös mukava huomata, että kolmessa vuodessa on tarttunut tietoa, edes jotain, päähän. Rohkenempa jopa veikata, että niin kauan kun ei sukelleta eksaktiin tieteeseen saatan jopa tietää asioista enemmän kuin moni muu paikalla oleva opiskelija. Ja jottei tässä nyt ihan oma kehu lähtisi löyhkäämään, myönnettäköön, että suuri osa kanssakurssilaisista on vasta tutkimuksensa alkupuolella. Mutta joka tapauksessa. Sain ydinvoima/radioaktiivisuus visassa 11/14 oikein.
Että siinä teille yhteiskuntatieteilijää kerrakseen!