Löysin YLEn Aamu-TV:n ja Hesarin näköislehden viikonloppuna. Kyllä nyt kelpaa! Luin lehden oikein kannesta kanteen tai miten se nyt näin elektronisena aikana sanotaankaan. Heti on paljon valaistuneempi olo. On kumma, miten tässä melkein viidessä vuodessa en oo vieläkään tottunut lukemaan BBC:n uutisia. Saati sanomalehtiä. Niissä kun on ihan eri tavalla eroja kun Suomessa.
Puolikkaan päivän surffailin YLEn arkistoissa etsimässä Fukushima-juttuja. Olihan niitä. Sivukaupalla, mutta ei sellasta, mistä olisin erityisemmin hyötynyt. Pari oli kyllä, mistä saanen kivoja yhden lauseen lainauksia jos ei muuta.
Eilen oli Race for Life. Eli ainosastaan naisille tarkoitettu 5km hyväntekeväisyysjuoksu syöpätutkimuksen tukemiseksi. Pinkkiä oli joka puolella (se kun on tapahtuman pääväri) niin paljon, että ihan silmiin sattui. Lähes tulkoon kaikilla juoksijoille oli jotain pinkkiä. Itse siellä joukossa koko mustiin pukeutuneena. Olo oli kun milläkin viikatemiehellä!
Juoksijoita paikalla oli 3968. Eli aika mahtavan summan Cancer Research tosta keräsi. Olin juoksussa viides. Vaikka eihän se mikään kisa ollut. Vai mitä...? Kamalan kuuma oli. Rata oli kuin paraskin pätsi vaikka juoksu oli jo klo 9:30. Luulin, että tuupertuisin sinne kun alotin perinteisesti liian vauhdikkaasti unohtaen, että matkustin lauantaina 10 tuntia Puolasta Saarelle, enkä syönyt kunnolla. Saati sitten tankannut. Niin ja auringon porottaessa kokomustat juoksuvermeet ei ollut se paras valinta. Mutta tulipahan pingottua uus ennätys. Tasan 23 minuuttia. Tammikuussa vastaavaan matkaan meni 24min 37s ja toukokuussa 23min 31s. Harmi, ettei tällaista tahtia voi pitää puol maratonissa sitten syksyllä. Sen verran puhkipoikki sitä kyllä oli. Mutta jos jatkuu näin, niin kyllä sen puolikkaan pitäneis humahtaa sinne alle 1h 50min, mikä on tavoitteena.
Palkitsin itseni mansikoilla ja mustikoilla juoksun päätteeksi. Oli hyvää. Tänään kun tulin juoksemasta kissa oli tekemässä kuolemaa ja oli tukehtumaisillaan omaan oksennukseensa. Omistaja toki ei huomannut mitään. Hienovaraisesti huomautin, että kissan vois ehkä koittaa paljastaa jos kiinnostaa. Hirveellä kiireellä lähtivät eläinlääkäriin, jossa kissalta pistettiin taju pois ja pestiin keuhkot ja kaiken maailman onkalot. Koska tarina loppui onnellisesti kävin kaupassa hakemassa palkintomansikoita. Ja oli taas niin hyvää.
No comments:
Post a Comment