Ehdittiin parissa päivässä paljon, ja vaikka mitä. Perjantaina käytiin sightseeingeilemässä. Päivän kohokohta oli ehdottomasti Oskar Schindlerin tehdas. Sinne oli tehty näyttely miehityksenalaisesta Puolasta. Oli enemmän elämys kuin museo. Interaktiivinen kokemus, tilat vaihtu lattioita myöden siinä missä vuodet ja esilä olleet tavarat. Kaikki aistit otettiin huomioon ja ihmismielen "heikkouksilla" pelattiin vahvasti. Tunsin museossa epävarmuutta, ahdistusta, inhoa ja surua. Kyynel silmässä sieltä lähdin pois. Isi ja L:kin oli ihan vaikuttuneita, vaikka meidän ymmärrykset siitä, mitä museo/näyttely yritti välittää erosivatkin.
Illastettiin hotellin viereisessä ravintolassa. Ihan tajuttoman hyvänmakuinen pizza tuli syötyä! Eikä tullut edes vinoja katseita kun pyysin ilman juustoa. Jatkettiin iltaa La Habanassa, kommari-kuubalaistyyppinen pubi samoilla kulmilla. Gin Tonic maistui.
Lauantaina iskä näytti meille Plaszowin tai sen mitä siitä oli jäljellä. Entinen työleiri siis, parhaiten tunnettu varmaan Schindlerin listasta. Paikasta ei ollut jäljellä muuta kuin sähköaidan tolpat ja katukivetyksinä käytetyt juutalaisten hautakivet. Hiljaiseksi veti. Siis tosi hiljaseksi. Melkein yhtä paljon suretti se, mitä paikalla ei enää ollut kuin se, mitä siellä tapahtui 1941-43. Tuntui kamalalle, ettei paikalla ollut mitään muistomerkkiä. Ei mitään. Toisaalta kaipa se niin on, että jos joka paikassa, missä ihmiset on kärsineet olis joku muistomerkki, niin eipä Euroopassa ainakaan monta merkitsemätöntä paikkaa olisi.
Ehdittiin lauantaina museoon, jonka olemassaolosta meillä ei ollut tietoakaan. Rynek Glownyn, siis näiden kauppatorin, alla on museo keskiaikaisesta kauppatorista. Maan alla sijaitseva museo on sen aikaisen, 1200-1300-lukuisen maanpinnan tasolla. Oli aika mahtava, vaikka ei uponnut yhtään niin syvälle kuin se Schindler-museo.
Sunnuntaina käytiin katsastamassa Wawel. Oli tosi magea, kun ekaa kertaa näin sen vehreänä. Aiemmin kun ollaan oltu näillä hollilla alkukeväästä. Sunnuntaina täällä vietettiin lastenpäivää. Oli kaikenlaista härpäkettä ja kojua tossa Vistulan rannalla. Siellä myytiin metrilakua! Ja nähtiin ainakin metrinpituinen leipä. Enkä edes liioittele, vaikka hyvät liioittelugeenit omaankin! Nähtiin myös jokavuotinen lohikäärmekulkue. Tänä vuonna oli neljästoistakerta kun se järjestettiin. Näillä on erityissuhde lohikäärmeisiin, kun legenda kertoo, että Wawelin alla asui ennen lohikäärme. Siis ennen kuin köyhä suutari päästi sen hengestään ja sai palkinnoksi prinsessan käden.
Iskä ja L suuntasivat tänään kotiin. En kuitenkaan jäänyt yksin kun C tuli kaupunkiin muutama tunti sen jälkeen kun alkuperäinen seurueeni sujahti kohti lentokenttää. Huomenna tuijotellaan kaupunkia jos sää sallii ja keskiviikkona alkaa intensiivinen akateemeilu. Hurraati. Kait.
Tavallaan olisin voinut lähteä iskän ja L:n kanssa samaan aikaan.
Ihan vaikka suomea.
No comments:
Post a Comment