Kesä tuli kylään

Hujahti viikko silmissä. On taas painettu pitkää päivää, ja toimistolla oon yleensä ollut laittoman aikaisin, että ehdin katsomaan mahdollisimma paljon fudista. Surullista, mutta totta. You can take the player out of the game, but not the game out of the player. Eipä sillä, että kyllä nää Nigeria-Iran ja Etelä-Korea-Algeria pelit alkaa vähän tympimään. Kaivoin siis neulontavehkeet esiin tänään iltapäivällä, ja ensimmäistä kertaa kolmeentoista vuoteen pistin neuloen! Pahinta tässä on se, että koko juttu tuli melkein selkärangasta. Sen verran piti netistä fuskata, että sain alkusilmukat tehtyä. Tästä nyt enää puuttuu se, että ruvetaan K:n kanssa omia yrttejä ja salaatteja kasvattamaan, mutta sekin on jo suunnitteilla.

Oon vääntänyt hommia molempia ens viikon konferensseja varten. Esitelmän sain valmiiksi tänään, julisteen perjantaina (pakon edessä), ja tänään löysin sieltä hirveästi kirjotusvirheitä kun kiirehdin valmiiksi. On jo painossa, joten asialle ei voi mitään.

Torstaina istuttiin S:n kanssa tunti kahvilla, kun se kertoili niiden kokouksesta ydinvoimaihmisten kanssa. Oli ihan tatti otsassa, että en ollut kutsuttujen listalla. Olis kuulemma ollut enemmän kuin hyödyllinen sessio mulle, vaikke ei meidän delegaatio kai ihan tyytyväinen kokouksen antiin ollutkaan. Totesi vaan, että ei näille insinööri-ihmisille istu päähän, että meidän alan ihmiset voi (ja osaa) katsoa teknistä puoltakin. Työtä on tehtävä!

Perjantaina S ravas meidän rahvaiden toimistossa vähän väliä kun panikoi oman julisteensa kanssa. Tuntu, että meidän osat vaihtu! Mä olin nyt se rauhotteleva supervisor. Vaikka, eipä se oo mua vielä kertaakaan joutunut rauhottelemaan. Oon ehkä liiankin lungi sen seurassa, ja sitten K saa tuta kaikki stressitytinät.

Vietettiin pikkujuhannusta poismuuttaneen kämppis-E:n uuden olohuoneen lattialla leireillen. Sain ruokaa ja juomaa. Oli oikein mukavaa, ja niiden uusi kämppä on aika mahtava! Eteenkin kunhan saavat huonekaluja hankittua. Tänään käytiin yhdessä juoksemassa, kun E löysi jonkun kivan pikkupuistosen siitä niiden läheltä. Osottautui entiseksi ja huonosti hoidetuksi hautausmaaksi. Oli vähän erilaisempi juoksumaasto ja fiilis!

Tällä viikolla on tullut juostua ihan kivasti, reilu maraton kaiken kaikkiaan. Niin, ja tuli sitten eilen repäistyä ja ilmottauduttua ensi vuoden Tukholman maratonille. Tuli pistettyä itselle aika tyly haaste, mutta odotan kyllä ihan innolla (ja puolittain kauhulla) ensi vuoden toukokuuta!