Neljä ja puol tuntia sinne humpsahti. Noin vaan! Humpsis! Esitelmä meni ihan penkin alle (unohdin mm kokonaan tänään aamulla kirjottamani kappaleen), mutta se ei nyt sitten kuitenkaan maailman loppu ole.
Ydinvoima-ihmiset oli mukavia. Ja kiinostuneita. Mutta saa nähdä, mitä tästä yhteistyöstä tulee. Vai tuleeko mitään. Niiden arkistoihin olis kuitenkin nasta päästä käsiks, koska luulen, että oon taas saanut vähän lisää konseptuaalisia (onks tää edes oikea sana?) ääriviivoja Suomen ja UK:n vertailuun. Ja siihen tarviin arkistoja ja historiaa! Toki pitää varmaan S:ää vielä konsultoida tästä. Mutta luulen, että se istuis myös aika hyvin meidän yhteiseen sivuprojektiin. Tosin se saattaa tulla arkistoihin pääsemisen kannalta liian nopeasti eteen.
F oli vähän ärsyyntyt maratonin jälkeen. Tuumi, että alan ihmiset oli paljon kriittisempiä sen projektia kuin mun tai C:n kohtaan. Totesin siihen vaan, että oli ainoa, joka tarjosi esitelmässään oikeita faktoja. C:n kanssa kun pysyttiin molemmat aika pitkälle vaan konspteissa. Ei niistä ydinvoimaihmisistä kukaan vaikka olis voinut kiistää, että mun tulkinta sosioteknisestä innovaatiosta tai ANT:sta ei ole oikea. Tai mitään muutakaan.
Oli muuten hassua kuunnella, kuinka Äspö, Olkiluoto ja Posiva tipahteli ihan sujuvasti englantilaisista suista. Ei sitä joka päivä kuule!
Kesäkuussa pitäis sitten suunnata Manchesteriin ydinvoimakonferenssiin, joka saattuu olemaan samaan aikaan kun meidän järjestämä PGR Konferenssi. Mennään siis vuoropäivin. Ensin Manseen, sitten takaisin omalle laitokselle ja taas Manseen. Mikäs tässä mennessä...eihän näitä kokoontumisajoja ole kesäkuulle nyt kuin kolme.
Parin viikon päästä menen sitten pariksi päiväksi labraan katsomaan, miten tiedettä tehdään.
No comments:
Post a Comment