Vuosia

Keittiötasolla odotti aamuaikaisella pussillinen salmiakkia synttäreiden kunniaksi. Juhlistutti.

Nikekin onnitteli, kun kävin juoksemassa ihan syntymäpäivänäin. Jopas jotain. Toimistolla en jaksanut keskittyä ollenkaan. Liekö sitten vanhuutta (ihana veljeni jo eilen huomautteli, että tänään oon sitten virallisesti yli puolen välin matkalla keski-ikään, alamäki siis...) jo, vai ihan puhdasta unenpuuteetta. Ehkä jälkimmäistä. Ja ei tää kurkkukipuilukaan paljon auta. Lähdin toimistolta jo 12:30. Unohdin pestä mukini. Se on kivan näköinen sitten kun tulen takaisin! Jes.

Menin eka Weston Parkiin lukemaan (opiskelujuttuja) aurinkoon, mutta tuuli niin, että tuli kamala vilu niin lähdin kaupungille hoitamaan puhelinasioita. Uudet kengätkin tarttui matkaan. Mutta oonkin jo kauan uusia etsiskellyt, kun noissa nykyisissä on niin matalat pohjat, että kaikenlaiset rasitusvammat tuppaa muistuttelemaan itsestään turhankin helposti.

Iltapäivä menikin sitten Starbucksissa opiskellessa (vaihteeks!). Osottautu hyväks päätökseks, työskentely sujui paljon paremmin, ja stressikin vähän lievittyi. 

Junatliput käväisin noutamassa myös vaikka Google suosittelikin, että lähtisin kävelemään Manchesteriin tänään, että ehdin huomisen lennolle. Kaikkea sitä, hymyilytti! Krakovasta tuli sähköinen kuitti konferenssimaksuista ja Manchesterista osallistumisen vahvistus. Syksyn konferenssin abstraktien deadline-varoitusviestikin tuli. Onpa sitten tekemistä heti pääsiäisen jälkeen, kun pitää se selvitellä lähetyskuntoon se abstrakti. Ja ensi keskiviikkona sitten ydinvoimapoikien kanssa pelaamaan sulkapalloa. Aikahan tässä loppuu kesken, kun pitää joka paikkaan ratketa tyylillä.

Mutta nyt, lomalle lompsis! Lähtö kuuden tunnin päästä. Nam!