Sahara ja saaste kurkussa, stressi otsassa

Pari viime päivää ollaan saatu kärsiä, mitä kurjimmasta säästä. Tai no säästä ja säästä. Saharan pölyt sekä mantereen että paikkaliset saasteet on saaneet aikaan varsinaiset Peking-usvat. Kuten kuvasta näkyy. Vasemmaisin kuva on eilen aamulla napattu toimistossa (kolmannesta kerroksesta), oikeella ylempi kuva on mun huoneesta tältä aamulla ja alempi kuva normaalin sään aikaan otettu joskus viime syksynä.

Valehtelisin jos väittäisin, että ei tunnu hengityselimissä ollenkaan. Aamulla heräsin aikamoiseen raspikurkkuun. Onneks ei sentään oo keuhko-ongelmia! Niin ja sekin on kyllä myönnettävä, että kyllä toi harmaus vetää mielenkin ihan matalaks. Nyt sentään satelee. Vähän ripsottelee. Josko huominen olis sitten parempi!

Huomenna tosin onkin sitten vuorossa ihan eri koetukset. NDA:n (Nuclear Decommissioning Authority) ihmiset tulee huomenna pönöttämään meidän kanssa palaveriin. Pitäis olla edukseen ja esitelmöidä oikein hienosti, josko niistä alan ihmisistä sais jotain kontakteja tutkimusta varten. Voihan paise! Raapustelin noi viereiset ukkoset tänään esitelmää pohdiskellessani. Länttäsin ne sinne mun PowerPointiinkin, vaikken tiedä onko kovinkaan akateemista..

Mutta niin, palaveerattiin jo tiistaina huomisesta palaverista. Kukaan ei tiedä, mitä odottaa tai tuleeko mistään edes mitään. Oon ihan tuuba otsassa, kun tiedän olevani heikohkoilla jäillä mitä ajatusten artikulointiin saati spontaanisuuten tulee. Sen verran tiedän, että puolentoista tunnin palaverista 10 minuuttia kantaa mun nimeäni. Niin ja meidän laitos tarjoaa lounaan. Sitäkin saa jännittää. Että onko mitään, mitä voi syödä. Sentään Krakovan konferenssireissu on nyt järjestetty!