Ei kun siis... hä?
Hyppäsin takaisin oravanpyörään kulkematta lähtöruudun kautta. Alkuviikosta oli 2.5 tunnin palaveri ohjaajan kanssa. Aikataulu ensi vuoden syksyyn kartoitettu. Noin suunnilleen. Ensimmäinen deadline maanantaina. Siispä viikonloppu sujuu töissä, eikä ihka uuden Emil Zatopek-kirjan kanssa. Hö.
Tiistaina jatketaan Korean-projektin suunnittelua. En tiennyt, että oltiin aloitettu. Tai sitä, mistä asiassa on kyse. Sen tiedän, että tarjolla on mahdollinen matka Aasiaan. En aseta kapuloita rattaisiin. Toisin kuin teki rahoittajani toivomalleni muutokselle. Hätä ei kuulemma tämän näköinen.
Eteenpäin sanoi mummo lumessa, sanat ovat tehokkaampia kuin mököttäminen. Pitää lähteä byrokraattisen debattiin ja laulaa rahottaja suohon. Jos byrokraattisessa nokittelussa tulee nenille, väikkärin ylle ilmaantuu ukkosmyrsky kysymysmerkkejä. Sain kuitenkin eilen tasattua potentiaalisen epävarmuudella järjestämällä asunnon marraskuulle asti. Pidetään universumissa sentään jonkun sortin balanssi.
Vettäkin tulee kuin aisaa ja haaveilen 9 päivän päässä häämöttävästä Espanjan auringosta. Kaksi päivää ehdin lomailla, kuusi menee paahtaessa. Ohjeena oli, että verkotu kuin hullu. Sivulauseessa onneksi huokaistiin, että meillä on maailman laajusesti ihan tarpeeksi kontakteja. "Meillä". Ha. Siispä väikkärin jälkeiselle projektille on taivas rajana. Väikkärin jälkeiselle... Jos nyt hoidettais tää väikkäri ja sitten noi kaksi sivuprojektia pois alta.
No comments:
Post a Comment