Löysin itseni eilen internetistä! Oxfam on tällä viikolla lataillut järjestön ottamia kuvia flickriin. Bongasin itseni sieltä photostreamista kuin harvinaisen linnun. Leipäluukku lääpällään ja tukka putkella. Tuttu ja taattu tyyli. Jos toi suu nyt kuitenkin harjotuksen kautta saatais repsottamaan aukinaisena vähän vähemmän. Ihan kivat rusketusrajat reisissä kuitenkin. Eteenkin kun ottaa huomioon, että juoksuja lukuunottamatta oon käyttänyt tänä vuonna sortseja neljä kertaa.
Huomisella lenkillä tulee tonni täyteen. 1000km. Niistä 700 on juostu tämän vuoden huhtikuun jälkeen. Tahti on hurjistunut! Tilaisuutta juhlistaakseni lahjoitin itselleni putkirullan, jolla voi aivan itse hieroa pohkeet ja reidet kuosiin. Jos vähenis noi penikkapelotkin. Notkeutuminenkaan ei haittais ollenkaan, olis kiva taas saada varpaista kiinni.
Eilen esitelmä näytti valmiilta, mitä nyt pieniä muutoksia siellä ja täällä. Tänään siisteimmät sivut näytti tältä. Jopas! Seitsemän tuntia väänsin tänään niitä "pieniä muutoksia", eikä valmista tullut. Hienosäätöähän tää kaikki nyt enää on. Löydetään suuhun parhaiten sopivat sanat.
Vähän kun tekohampaita tai uusia ruokia kokeilis. Tää lause on aika hyvä, mutta ei se nyt ihan istu tai maistu oikealle. Toivottavasti huomenna löytyy oikeet hampaat ja oikeet mausteet, että sunnuntaina voi alkaa hakkaamaan esitelmää muistiin. Paperit keskiviikkona mukana toki, mutta vaan kävelykeppinä, jos muisti alkaa huojumaan hermostuksesta.
No comments:
Post a Comment