Boom!

Oli kuulkaas kisa viikonloppua kerrakseen! Lauantaina 5km kisa ja tänään sitten puolikas maraton. Ennätykset paukku menemään niin, että korvatulpille olis ollut tarvetta. Vitosella juoksin kilsan, mailin ja vitosen ennätykset uuteen uskoon. Tammikuusta vitosesta on viilautunut ihan kiitettävät kolmisen minuuttia pois. K:kin paransi tammikuista vitosen aikaansa kolmella minuutilla, mutta ei suostunut olemaan tyytyväinen. Joutui kävelemään vähän kun alotti liian kovaa. Vajaan kilometrin kohdalla se porhalsi mun ohi ja kisan jälkeen kävi ilmi, että siinä kohtaa molemmat oli ajatelleet, että "o-ou, nyt K menee liian kovaa!".

Mutta tänään. Tänään räjähti! Puol maraton juostiin aika tiukoissa oloissa. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta (mikä kieltämättä viime vuotiseen vesisateeseen ja tuuleen verrattuna oli ihan kiva, noin fiiliksen kannalta), asteita ehkä 17. Matkan aikana näin kuutisen pyörtymätapausta, joista viimeisin loppusuoralla. Kaksi kilometriä maalista eräs naisjuoksija neuvotteli ensiapu ihmisten kanssa, josko sais jatkaa loppuun asti vaikka kävellen. Se pysyi pystyssä tuettuna.

Mutta siitä räjähdyksestä. Tuli sitten juostua. Ennätys parani reilulla 12 minuutilla (tai 13 minuutilla jos kysytään mun Nike kellolta), ja tavoiteaika 1h 49 minuuttia alittui reippaasti. Melkein heitin itelleni yläfemmat. Systemaattinen harjoittelu tuotti tulosta. Mukavaa! Mutta se runner's high, joka muuten kemiallisesti näyttää tältä:

kokematta. Pitäis varmaan juosta kovempaa! Hah! Mutta jonkinlaista perverssiä mielihyvää sain kuitenkin taas siitä kun juoksin kevyesti keski-ikäisten ukkojen ohi. En tiettykään kaikkien. Joidenkin vaan. Jostain syystä kisaan aina niitä kaljuja vastaan. Tiedä sitten miksi. Ehkä ne kiiltävät päät on helppo poimia sieltä joukosta virstanpylväiksi joidenka ohi on mentävä. Tai sitten niitä on vaan niin paljon, että ovat sopivia siksi.

Juoksu oli tänään helppoa. Ihan hämmästytti. Torstaina piti jättää lenkki kesken kun penikat vaivasi. Eilen jännitti, että mitenköhän se vitonen. Hyvin kesti ja taisi se kunnolla revittely auttaa ja lihaksia avata, koska tänään mentiin ongelmitta. Kisan aikana kerääntynyt nestehukka ei saanut sen kummempia tuntoja aikaan. Huominen tarina tosin saattaa olla ihan eri!

Oli siellä muuta muukin tänään... :)