Parasta konferensseissa: kangaskassit! Toisiks parasta: uudet kaupungit. No voi olla, että prioriteetit menee eri päin, mutta molemmat on ihan kivoja! Kävelin tänään hotellilta kampukselle. Matkalla törmäsin Kopernikukseen (yläoikee), jonka kotikaupungissa ollaan, Paaviin (alaoikee) ja kenraali Piłsudskiin, josta en jaksanut ottaa kuvaa, koska mulla on männä vuosilta kuva suolaan veistetystä Piłsudskista, joka on aina parempi kun joku pronssirakennelma. Tosi juttu.
Toruń on vähän niinkun Berliini siinä suhteessa, että "uuden" ja vanhan välillä on huikea kontrasti. Vanhakaupunki huokuu preussilaista menneisyyttä, mutta kauas ei tarvitse kävellä kun meno muuttuu itäblokimmaks. Pääsin haistelemaan molempia tunnelmia kampukselle mennessä. Itse yliopisto ensisilmäyksellä näyttää ihan 1960-luvun helsinkiläiseltä peruskoululta. Toki merkittävämmässä mittakaavassa. Ei ihan tullut samaa efektiä kuin Krakovassa, tai Aberdeenissä!
Rekisteröitymisen (ja kangaskassinomistajaksi ryhtymisen) jälkeen kävin tsekkaamassa huoneen, jossa esitelmäni pääsisin pitämään. Sitten oli vuorossa viralliset pönötykset. Aplodeja, aplodeja, en mä ees tiedä mitä sanoit kun mietin tulevaa, aplodeja, blaa, blaa, aplodeja, aplodeja, aplodeja...
Päivän ensimmäinen esitelmä oli itävaltalaista käsialaa. Esitelmöijästä S oli varottanut jo Sheffieldin päässä, että "voi ja osaa olla tosi pelottava". Hyvin se puhu ja mielenkiintoinen esitelmä, vaikken sitten tiedä kuinka paljon siitä oikeastaan sisäistin. Sitten koitti totuuden hetki. Suussa oli Sahara. Isoin "yleisö", jolle oon puhunut sitten ala-asteen tuskaisten ympäristöopin esitelmien. Blaa, blaa, blaa, puhetta, puhetta - muista katsekontakti, sun pitää osoittaa tietäväs, mistä puhut ja katsottava sitä paperia mahdollisimman vähän - puhetta, puhetta - miks S näyttää aina noin tympääntyneeltä kun puhun, meneeks tää oikeesti huonosti, vai onks toi vaan sen naama?? - puhetta, puhetta, puhetta - onneks CG istuu takarivissä, voin puhua sille ja näyttää hirveen itsevarmalta - puhetta, puhetta - hei eikä, kurkku on ihan kuiva ja suu kanssa, enkä oo ees vielä puolivälissä! - puhetta, puhetta, puhetta, puhetta - ääni! älä värise...en mä ees tiedä värisetkö, ehkä luulen vaan, värise jos värisyttää, ei mua kiinnosta - puhetta, puhetta - hei, vika slide, woop! woop! - puhetta, puhetta - thank you!
Jälkikysymyksiin kompastelin. As always. Mutta se onkin jo tunnistettu, profiloitu, merkattu, ylle ja alleviivattu mun "kehitettäväksi kohdaksi": "M:n täytyy kehittää itseluottamustaan, eteenkin kysymyksin vastaamisessa". Totta. Toisaalta, S jälkeenpäin sano, että oli kyllä munapäisiä kysymyksiä, ja että sitä pelottavaa itävaltalaistakin vastaan pidin kuulemma ihan hyvin puoleni. S oli ihan taivaissa esitelmän jälkeen ja sano, että kysymysosion voin ottaa puhtaasti oppikokemuksena ja samalla olla kiinnittämättä siihen liikaa huomiota. Ei tarvitse hävetä. Niin ja kuulemma saisin sitten kirjoittaa meidän kappaleen loppuun keskenäni, koska "esitelmän kautta luonnokseen on tullut pieniä lisäosia, ja yhtäkkiä koko jutussa on paljon enemmän järkeä".
Ehdin myös verkostoitua suomalaisen akateemikon kanssa, sain kehuja toiselta suomalaiselta ja lounaalla sai vegaanisafkaa. Varsin menestyksekäs päivä. Siihen asti, että uudet kengät hiersi jalat niin pahasti vesikelloille, että en oo toistaseks päässyt vessaa pidemälle hotellihuoneessa. Huomenna toivottavasti parempi päivä. Aion myös mennä kuuntelemaan esitelmää juoksuteknologiasta tms. Yhdistetään työ ja hupi kun oma urakka on takana! Hoplaa!
PS. Esiintymiskammo lienee lähes tulkoon kadonnut, vaikka en mä nyt vieläkään aio sukujuhlissa puheita alkaa pitämään. Mutt ei tärrää polvet ja punastuksista en piittaa pätkääkään. Ylenpalttista hurraamista!
High five!!
ReplyDelete