Good evening Europe, this is Toruń calling!

Herätys 4:45. Juna 6:11. Lento 10:20. Kööpenhamina 13:10. Lento 14:40 (n. 30min myöhässä). Gdańsk 15:40. Gdańskin juna-asema 16:00. Lippujono 16:03. Toinen lippujono 16:06. Liput kädessä 16:11. Junassa 16:12. Juna liikkeelle 16:13. Huh! Kaksi kamalaa tuntia junassa. Istuttiin S:n kanssa osastossa, jossa oli koko kulkuvälineen ainoa englantia puhuva puolalainen mies. Ja hitto, että se tykkäsikin puhua! Eikä siitä meinannut saada mitään selvää. Papatti menemään kuin mikäkin. Eikä ymmärtänyt kansainvälistä "otan kirjan esiin ja koitan lukea sitä, älä puhu mulle"- merkkiä! Olin ihan pulassa. S torkku jämä olin tän tyypin armoilla. Ei sillä. Ihan mukava. Kai. Mutta joku raja. Niin ja se pyys mun puhelinnumeroa. Olin ihan, että jaahas kääk! Totesin vaan, että ei tällä kertaa, kiitos vaan. En anna numeroani tuntemattomille. Ymmärsi ja jatkoi (harmikseni) jutustelua.

Kun laitoksenjohtaja P tuli kuikuilemaan meidän osastoon viisi minuuttia ennen kuin oltiin junanvaihtopaikkakunnalla, tää herra Polski kysy, että onks P mun isä. No ei! Ja yhtäkkiä suuri osa sen kysymyksistä ja jutustelusta kävikin järkeen. Luuli, että S on mun äiti. Huh, huh (vaikka kyllähän se oikeasti ikien perusteella olis mahdollista). En miettinyt asiaa sitten sen enempää. Tuumaisen vaan, että cool, taitaa olla aika brittiaksentti tällä typyllä, ei mitään häkkistä!

Toruńiin saavuttiin Vihdoin klo 19:jotain. Takseilla hotelleihin; S asuu kunnon linnassa ja mun tönö on enemminkin joku 1970-luvun itäsaksalainen alppimaja. Ilman alppimajan charmia. Kävin kaupungilla etsimässä ruokaa. Hirveän pitkälle en viitsinyt pimeässä seikkailla, joten illalliseksi oli tarjolla leipää, sipsejä, manteleita ja persikka. Jääteen kera. Huippuateria!

Huomisen esitelmän oon lukenut/puhunut kertaalleen läpi, jos ei nyt itsevarmuutta niin ujoa optimismia huokuen. Seisoo tällä hetkellä 14,5 minuutissa kun maksimi on 15. Huomenna saattaa tosin supistua kahdeksaan jos hermostuksissaan pistää pulputtamaan oikein kunnolla. Mutt eipä siitä mikään kauhea katastrofi pitäisi tulla. Kunhan löydön konferenssipaikalle!

Luulen, että aika iso osa jännityksestä laukesi siinäkin, että selvisin hyvin koko päivän S:n ja P:n seurassa olematta hiljaa! Jahuu. Huonona puolen päivään laskettakoon se, että se Heminsleyn kirja on melkein luettu. Ei kestä koko kotimatkaa. Onneks on toinen hupikirja mukana, mutta se on ihan fiktiota ja nyt tekis mieleni lukea vaan juoksua. Hurahtanut mikä hurahtanut.

PS. Täällä haisee syksy paljon enemmän kun Sheffieldissä, vaikka sielläkin aina välillä tuoksahtelee. Kun vaan tulis jo ruska!