Toiselle vuodelle, lompsis?

Äiti lähetti eilen kuvan lumisesta Ukkohallasta. Joulu ja glögit peliin, mmm!! Toivottavasti päästää jouluksi kotiin. Velimiehen menoista ja tuloista kun ei vielä ole tietoa. Jos se ei pääse, niin jään tänne sitten sen seuraksi. T muuten päivittelee elämästään täällä. Täytyy sanoa, että sen eilisessaä postauksessa olevat kuvat saa meikäläisen ihon vähän vihertämään. Meri! Vaikka ei Sheffieldkään nyt niin pahalta auringonpaisteessa näytä.

Saatiin eilen editoijilta palautetta ensimmäiseen kappaleeseen. Semmonen kevyt läpsy kasvoillehan se oli. Sitä me kai odotettiinkin. Palautetta lukiessa tuli samanlainen olo kun syksyllä 2012 kun pelattiin Honkaa vastaan Koudalla. Puolustaja tervehti mun nilkkaa napit edellä, mutta tuomari huitoi vaan, että "ei kontaktia, peli jatkukoon". En sitten voinut olla juoksemaan tuomarin luo kyselemään, että miten ihmeessä se päätöksensä päätyi. Sanoi vain, että ei ollut kontaktia, piste. "Siinä sulle ei kontaktia!" tiuskahdin ja osoitin nilkasta revennyttä ja vähän veristä sukkaa. Pässi. Siitä suivaantuneena tein tai syötin maalin, sitä en enää muistaa.

Samanlainen suivaannus tuli nytkin. Joka sitten haihtui aika pian, kun kävin palautteen kohta kohdalta läpi ja raapustelin itselleni muistiin juttuja palautteen perusteella. Siinä meni 6,5 tuntia! Jäi kaffetkin kuppiin! Seuraavan deadline on 28 marraskuuta, että onhan tässä aikaa saada jotain vähemmän noloa aikaiseksi. Edellinen luonnos, kun vähän vaan oksennettiin viikossa parissa paperille. Ja siltä se näyttikin... ei sentään heitetty pellolle!

Tiistaina oli tosiaan se konfirmaatio/kuulustelu/toiselle vuodelle siirtymishomma. Taisin mennä tilaisuuteen vähän henkseleitä paukutellen, edellisen viikon sukseen seurauksena. Eipä sillä, mun paneli oli tosi mukava. Kolme ihmistä mua siellä kuulusteli 45 minuuttia. Lähinnä metodologiasta ja metodeista. Jos oisin ollut viisas ja keskittynyt niihin henkseleihin vähän vähemmän, olisin ehkä osannut ennakoida osan kysymyksistä, mutta nyt tuli ihan puun takaa. Etiikasta selvisin vähän paremmin. Sain kiitosta analyyttisestä ja kriittisestä ajattelusta, ja myöskin kiitosta hyvästä ja selkeästä kirjottamisesta ja puhumisesta.

Joka tapauksessa huoneesta, hyvästä tunnelmasta huolimatta, poistuin paikalta vähän mieli maassa. Eikä eilenkään ihan hirveästi naurattanut. Kunnes juttelin muiden kanssa, jotka kävi eilen kuulusteltamassa. Niiden fiilikset oli ihan samat kun mun. Ei mua sittenkään naurattanutkaan, mutta ainakaan en poikennut normista, joten ei se varmaankaan kauhean huonosti mennyt! No, ei ainakaan niin huonosti, että mulla näytettäisiin ovea. Yksi mun paneelissa olleista pyysi mua puhumaan laitoksen sisäisessä STS seminaarissa marraskuussa, joten oletus on, että olen täällä tohtorikoulutettavana vielä silloin!

Huomenna tulee tuomio.
Siitä onkin sitten hyvä siirtyä viikonloppuun.