Krapuloista

Tonni täynnä! Hurraa!

Kyllä nää juoksuaiheiset päivitykset pian loppuu. Toivottavasti. Melkein pistää jo hävettämään tää jatkuva juoksuteemaisuus. Hurahtanut, mikä hurahtanut. Luen parhaillaan Alexandra Heminsleyn kirjaa Running Like a Girl ja muistaakseni just tästä kirjasta luin ehkä parhaimman kuvauksen juoksemisesta. Se menee jota kuinkin näin: juokseminen on kuin käänteinen krapulatila. Alkoholin tuottama humala kestää ja on hauskaa vain pienen hetken, ja seuraukset on kamalia jos on kallistanut kuppia kunnolla. Krapula kestää paljon kauemmin kuin itse humala. Juoksun kanssa on toisinpäin. Krapula, se kamala osa (eli itse juoksusuoritus) tulee ensin ja kestää vain pienen hetken, mutta sitä seuraava humala ja huuma kestää huomattavasti kauemmin.

Ainakin kisoissa juoksemisen (10km+) osalta allekirjoitan tämän luonnehdinnan ihan täysin. Harjotusjuoksujen kannalta en. Ainakaan tänään. Sen verta tuskaa oli tän päivän 14,5km lenkki. Ehkä sitten kun maraton treeni alkaa ja (toivottavasti) huomaa kykenevänsä juoksemaan yli sen maagisen puolmaraton rajan. Ehkä sitten treenaamisestakin seuraa humala. Toivotaan. ;)

Mutta noista krapuloista, pienen aasinsillan kautta Skotlannin kansanäänestykseen. En oo siitä täällä vielä mitään puhunut. Ei sillä, että mulla olis mitään kovinkaan sivistynyttä ja syväluotaavaa mielipidettä asiasta. Vaikka mulla ei äänioikeutta olekaan niin kyllähän tässä on tullut mietittyä, että miten päin sitä äänestäis jos ääntään sais käyttää. Enkä kyllä tiedä. En osais sanoa niin yhtään.

Reilu vuosi sitten kun hain kieltäydyin siitä BBC:n haastattelusta kansanäänestykseen liittyvään tutkijan duuniin, olisin ehdottomasti ollut äänestämässä kyllä. Pienien kansojen solidaarisuus yläfemmat lähinnä oli mielessä. En ajatellut asiaa muuten kuin, että kyllähän sitä jokaisella kansalla on itsemääräämisoikeus ja oikeus itsenäiseen valtioon. K oli muuten ehdottomasti äänestämässä ei.

Vuoden aikana ollaan huojuttu molemmat miten sattuu, minä ehkä enemmän. Pari viikkoa sitten katsottiin väittely Salmondin (kyllä) ja Darlingin välillä (ei). Tultiin siihen tulokseen, että "eillä" ei ole mahdollisuuksia. Darling on ehkä saman verran karismaa kuin Ahti sillipurkilla. Jäi ihan Salmondin jalkoihin, vaikka ihan juupas-eipäs väittelyksi se meni. Seurailin sivusilmällä keskustelua twitterissä ja aika moni skotti kommentoi, että väittely nolasi skotit muun Britannian silmissä ihan täysin. En voi väittää vastaan. Kovaa ainakaan.

Meissä molemmissa väittely sai aikaan aika rajun ensireaktion "kyllää" vastaan, ehkä just Darlingin saamattomuuden takia. Ja vähän nappasi väärällä tavalla, Salmondin ja "kyllän" riippuvaisuus öljystä kaikissa taloudellisissa argumenteissa. Ei öljyn varaan enää voi pidä laskea. Pari päivää myöhemmin hyljeksin vuorostaan "eitä". Niiden vaalimainos oli niin seksistinen ja konservatiivinen, että katselin sitä huuli pyöreenä.

Mainoksessa mistään mitään tietämätön (ihan kun kaikki ei vuoden jälkeen olis selvillä ketkä kampanjoita johtaa) kotirouva pohdiskelee keittiössä ketäköhän sitä äänestäis. Aviomies aikoo äänestää "ei", ja pomoja (lapsia) ei kiinnosta, niiden hommat jatkuu ihan niin kuin ennenkin, että onkos sillä mitään väliä miten äänestää...? Sitten blaa, blaa, blaa teekuppeja ja aviosormuksia ja blaa, ja lopulta tää kotirouva päättää seurata miehensä esimerkkiä ja äänestää "ei", koska hän on hyvä ja välittävä äiti.

Sosiaalisessa mediassa ja nettilehdissä mainosta seurasi iso kohu, eikä auttanut kun todeta, että "ei"-kampanja kusi omaan saappaaseensa ja pahasti. Sen jälkeen törmättiin netissä "kyllä"-kampanjaa tukevan aberdeeniläisen miehen parodiaan tästä vaalimainoksesta ja se pisti vihaksi vielä enemmän. Parodia oli vielä ylimielisempi ja seksitisempi, kuin mitä alkuperäinen oli seksistinen ja konservatiivinen. Kun video vihdoin loppui niin K totes vaan, että jaahas nähtiin sitten ehkä paras "ei"-vaalimainos, harmi ettei ne itse pysty tuottamaan sellasta mainontaa, joka sais äänestämään niitä.

K:n perheessä on iso jakauma, mitä äänestykseen tulee. K:n isovanhemmat on ehdottomasti "ein" kannalla ja täti ja setä myönteisestä kannasta ei ole mitään epäselvyyttä. K itse ei tiedä vielä, mitä tekisi. Luulen, että päätynee "eihin".

Mutta mielenkiintoisin kysymys (jonka esitti joku herrasmies yleisöstä siinä väittelyssä, joka katsottiin) tähän mennessä (mulle) on, että entä äänestyksen jälkeen. Äänestyksestä on tulossa tiukka ja tunteet käy kuumina molemmin puolin. Mitäs jos äänestyksen tulos on tiukin mahdollinen, mutta tulos saadaan suuntaan tai toiseen, mitäs sitten? Miten Skotlanti saadaan "yhdistettyä" taas? Vai tuleeko siitä jakautunut kansa? Miten hoivata kampanjointi- ja äänestyskrapulaa?

PS. Oikeista krapuloista en tiedä mitään! :)