Aberdeen flashback

K:n synttäriyllätys ei mennyt niin kuin Strömssössä. Aamuviideltä sain tietää, että sää perui hankkimani kuumailmapallolennon. Jep! Piti olla paras synttärilahja i-k-i-n-ä. Onneksi voidaan varata uusi, suunniteltiin sitä jo ensi kevääksi. Ehkä mun synttäreiden tienoilla, jos olis vaikka lämmin.

Päästiin kuitenkin koluamaan uutta tienoota Aberdeenshiressä. Yövyttiin Kemnayn pikkukylässä. Sen käveli ehkä kymmenessä minuutissa päästä päähän. Kohtuuhintainen illallinen syötiin ylihinnoitellussa hotellissa. Palvelu tosin oli hyvää, ja ruoka myös. Intialaista! Nam! Käveltiin myös 8km Castle Fraseriin ja takaisin. Historiaan tutustumaan. Oli kyllä vähän tylsä tönö. Mutta tulipahan nähtyä. Reissun paras kohta oli ehkä se kun lehmälauma ihmetteli meitä ihan tosissaan. Autoista eivät olleet moksiskaan. Mutta patikoijia... no kaikkea sitä!

Synttäreiden kunniaksi ehdittiin vielä pizzalle ja leffaan. Niin ja kaiken kaikkiaan leivottiin kolme synttärikakkua. Kaksi banaanikakkua väännettiin yhdessä molempiin labroihin. Yllätys manteli-raparperikakun päätin kiepauttaa, kun opiskelu ei maistunut. Kakku liiankin hyvin! Eteenkin, kun vielä viimeisenä viikonloppuna tuunattiin tädin blogista bongaamastani punajuurisuklaakakusta vegaaniversio. Mm....nam! Onneksi viime kuussa tuli juostua 178km. Muuten olis kakut tarttuneet äkäiseen tohon lantionseuduille.

Kaiken kakkuilun ja juoksentelun ohessa ennätettiin Cruden Bayhinkin ja Aberdeenissa museoon josta ei oltu ennen kuultukaan. Cruden Bayssa tepasteltiin Slain's Castleen, jossa käynnistä ollaan puhuttu keväästä 2012. Kyseinen linna, josta ei ole muuta jäljellä kun seinät ja kourallinen ei-mihinkään johtavia portaikkoja oli aikanaan inspiraationa Draculan linnalle. Fakta!

Se Aberdeenin museo, jonka nimi nyt karkaa mielestä, oli ihan hurjan magee! Oli ehkä pienin missä olen ikinä ollut, mutta hyvin sinne oli pakattu iso pläjäys kaupungin historiaa, vaikka se lähinnä keskittyikin Jakobiittien kapinan aikoihin (1688-1746). Jakobiitit siis kapinoi Englannin kruunua vastaan ja yrittivät palauttaa syrjäytetyn Charles II:n Englannin valtaistuimelle. Näissä kapinoissa oli pääasiassa kyse siitä, mikä suku hallitsee. Charles II:n myötä Jakobiitit mieli palauttaa kruunun ja sitä myöden vallan katolilaisille Stuarteille. Siis K:n esi-isille (muistaakseni vielä K:n isoisoäiti oli tyttönimeltään Stuart). Tosi juttu. Yhtäkkiä koko ajanjakso ja kapina tuntui paljon mielenkintoisemmalle! Historiaa opiskellessa kuorsasin menemään näitä kapinoita koskevan luennon...

Museossa oli myös pienoismalli keski-aikaisesta Aberdeenista (yllä) ja jotenkin tosi sosialistista realismia huokuva havainnekuva suunnitelmista kaupungin varalle. Ei ollut meidän kotikatua näissä suunnitelmissa, mutta kuvana ihan magea joka tapauksessa!

Säistä sen verran (kun Britanniassa ollaan), että olivat karmeita! Pääsin villapaitaa ja pipoa käyttämään muutamaan otteeseen. Ja vettä, sitä tuli niin maan perkeleesti (mikään muu ilmaisu ei kelpaa tähän kohtaan). Melkein joka pirun päivä. Ihan lokakuiset olot, mistään loppukesästä ollut mitään tietoakaan. Johtunee siitä, että koko kesä oli verrattaen kyseenalainen. Toisaalta oli siitä kurjasta säästä jotain iloakin. Näitä...

...näkyi enemmän yhden viikon aikana kun koko vuonna. Näin triplasateenkaarenkin. Tuplan oon nähnyt aiemminkin, mutta tripla! Huh huh. Ja monasti olivat ihan täysiäkin, ainakin kun rannalla lenkkeili. Kuvassa muuten koti. Ja oikeassa yläkulmassa makkarin ikkuna.

Vaan ei ole koti enää kauaa. Lokakuussa palaan sinne viimeisen kerran, ja ihan pariksi päivää vaan. Sitten suuntaan hetkiseksi Suomeen ja K Obaniin. Oltiin molemmat ihan nostalgisissa ja melankolisissa tunnelmissa, kun K saattoi mut sunnuntaina juna-asemalle (ihan kun normaalisuruissa ja hyvästeissä ei olisi tarpeeksi!). Vika junamatka Aberdeenistä Sheffieldiin on nyt takana. Kohta Skotlantikin on enää pikkupalanen omaa historiaani, omaa tarinaani. Hyvä palanen!