Tuuletusta

Kontrastina keskiviikolle:

typerintä konferensseissa: 1) puhujat, jotka ei tuu paikalle - kaikki kolme puhujaa, joiden projekteista olisin ollut eritoteen kiinnostunut eilen eivät syystä tai toisesta tulleet paikalle 2) esitelmien järjestyksen vaihto session sisällä - olin eilen vähän myöhässä, ja missasin potentiaalisesti ok esitelmän, koska sen sijaan että se olis ollut session viimeinen esitelmä, se olikin siirretty ensimmäiseksi 3) puolalaisten järjestäjien käsitys kasvisruuasta. Todellisuudessa on sanottava, että lounaat on olleet yllättävän hyvin järjestettyjä. On ollut kasvisruokaa, josta on saanut tuunattua vegaaniversiot melko helposti. Mutta eilinen, huh huh! 

Eilen illalla oli konferenssi-illallinen paikallisessa linnakkeessa. Raamit illanviettoon oli kunnossa. Tarjolla olutta ja viinejä, kakkuja ja asiaankuuluvia alkoholillisia ja holittomia jälkiruokajuomia. Oli useampaa erilaista salaattia, joista useampi ui majoneesissa, mutta löytyi ihan au naturel versioitakin. Kasviskeittoakin oli. Se tosin vaikutti enemmän kuumassa edessä lilluvalta sauerkrautilta kuin kasviskeitolta, mutta kelpas kyllä. Niin ja kruununa kaiken päällä; kasvisvartaita! Rakastan kasvisvartaita! Kunnes menin ja pyysin kasvisvartaita. Olihan niissä vartaissa suurin osa kasvista, mutta en mä niistä kananpaloista saanut millään kasviksia, vaikka kuinka pimenevässä Toruńin illassa siristelin silmiäni ja koitin mielikuvitustakin käyttää. Vähän otti kuuppaan. Ei oo nää konferenssi-illalliset Puolassa menneet oikein putkeen.

Eikä mua olis ees haitannut kasvisruuattomuus, kyllähän sillä salaatillakin selvis jos ilmoittautumisen yhteydessä ei nimenomaisesti olisi kysytty ruokavaliosta. Eteenkin kun listassa oli myös vegaani, harhauduin kuvittelemaan, että ainakin kasvisruokaa olisi tarjolla, joka tilaisuudessa. Pyh pah.

Sentään oli ilotulituksia. Vaikka niidenkin katsominen oli vähän sellasta neuvostomeininkiä. Ei ollut vaihtoehtoa "ei kiitos, en halua katsoa ilotulituksia" vaan siellä sitten seisottiin akateemikot ja kaltaiseni huijariopiskeöijat rinta rinnan ja katsottiin kun keski-ikäinen kaljamaha lyllersi raketilta toiselle Queenin tahtiin. Olivat surkeemmat ilotulituksetkun, mitä isi sai aikaan TeeSin säkillisistä raketteja jokaisena uutena vuotena. Ja hirvitti myös. Ilotuliteltiin kahden korkean tammen välistä vanhentuneilla raketeilla. Poksahtelivat sen verran alhaalla. Mietin siinä, että silmälaseista tuli suojalasit. Että suksee!

Illalla istuttiin S:n, R:n ja CG:n kanssa koktaileille. Oli ihan mukavaa. Tosin siinä vaiheessakun puhe kääntyi synteettiseen biologiaan, mitä noi muut kolme tutkii, meikäläisen aivot meni offille.

Ja sitten vielä asiaankuulumaton ydinvoimavalitus. Luin siellä kuolettavan tylsissä sessioissa Hesaria,ja tällainen tuli vastaan:
"Kun Stubbilta kysyttiin Fennovoiman ydinjätteistä, Stubb joutui myöntämään, ettei muista, mikä niiden kohdalla on tilanne. Fennovoiman ydinjätteiden loppusijoitusta ei vielä ole ratkaistu." 

Vähän näin asiaa "tutkivan" silmissä Stubb mokasi pahasti. Tällasen tiedon puute kuvastaa puhtaasti sitä kuinka politiikasta puuttuu pitkäjänteisyys, mutta myös Tietynlaista ammattitaidottomuutta ja vastuuttomuutta. Jos kun jätteitä ei oteta huomioon näissä ydinvoimakeskusteluissa, niin voi pyhä Pietari. Posiva on kategorisesti kieltäytynyt loppusijoittamasta Fennovoiman jätteitä Onkaloon vedoten Olkiluodon geologiaan, vaikka toki taustalla lienee myös se, että Posiva on TVO:n ja Fortumin omistama. Vapaavuori taasen uskoo voivansa pakottaa Fennovoiman ja Posivan yhteistyöhön, itselleen edullisesti unohtaen, että Eurajoen kunnalla on asiassa veto-oikeus, tai näin asia ainakin Eurajoella nähdään. Niin ja toistaiseksi Euajoki on samaa mieltä Posivan kanssa siitä, että Fennovoimalla ei Onkaloon ole asiaa. Mitä tapahtuu Fennovoiman projektille kun jätteitä ei oteta Eurajoelle ja toista loppusijoituslaitosta ei saada aikaiseksi?

Poliittisesti loogisin päätös olis ollut myöntää TVO:n hakemukselle jatkoaika (jos lisäydinvoimaa muka tarvitaan). Rakentaa sinne, missä infrastruktuuri on jo olemassa ja missä ihmiset ovat ydinvoimaan tottuneita. Samalla olisi myös testattu Posivan selkärankaa ja yhtiön tieteellisten perusteluiden paikkansapitävyys. Sanonpahan vaan. Toki kaikken loogisinta olis ollut myöntää Fortumille lupa vuonna 2010 ja jättää TVO:n ja Fennovoiman hakemukset pöytälaatikkoon, Loviisan laitokset kun suljetaan ensimmäisinä joka tapauksessa.

Jotain hyvää sentään siinä, että vain yksi lupa myönnettiin. Kahdella uudella reaktorilla varustettuna Suomen ydinvoimateollisuus olis ymmärrykseni mukaan alkanut tuottamaan sähköä yli maan tarpeiden. Toki, Suomesta niin kuin Ranskasta olis voinut tulla ydinsähkön vientimaa. Mutta siinä, missä hyöty (sähkö) olis mennyt ulkomaille, niin jäte ja sitä kautta ydinvoiman ongelmat olis jääneet Suomeen. Jätteitä kun ei Suomen ja EU lainsäädännön mukaan saa viedä tuotantomaan ulkopuolelle. Saastuttajalla vastuu.

Mutta paha maku jäi suuhun myös siitä, että Pyhäjoella rakennusurakka aloitettiin ennen periaatepäätöksen tekemistä. Siitäkin huolimatta, että tämäkin periaatepäätös riippuu yhtiön omistuksen kotimaisuudesta/eurooppalaisuudesta. Politiikka on mahtavaa! Demokratiaa ja sellain. Hurraati!

Paatos over.