Luulin, että tää junissa roikkuminen loppuis tässä hiljalleen. Mutta vauhti tuntuu vaan kiihtyvän! Ainakin tässä kuussa, suuntina Newcastle (tänään) Manchesterin lentokenttä reilun viikon päästä, kuun lopussa varmasti Lontoo ja mahdollisesti Plymouth. Niin paljon oon suoltanu pennejäni tän maan junaverkoston ylläpitoon, että jonkunlainen kunniamitali tai junavaltaistuin ei olis enää yhtään liioiteltua! Mutta mikäs siinä, paikoissa pitää käydä ja junalla pääsee.
Tunnin päästä pitäis raahat luut asemalle, että pääsee viikonloppuna kisaamaan. Lauantaina 5K lämmittely ja sunnuntaina olis sitten tosi kyseessä. Tällä hetkellä eniten jännittää se onko molemmat juoksunumerot ja ajanotto chipit repussa. Oon harjotellut koko viikon nesteytystä, juoksut jääneet vähemmälle, mutta ei ihan hirveän freessi olo näissä kintuissa. Toivottavasti adrenaliini parantaa tilanteen!
Viikonloppu sais mun puolesta jatkua vähintään ikuisuuden. Maanantaina pitää jättää konfirmaatioon vaadittavat dokumentit liput ja laput. Kyseessä ei siis mikään uskonnollinen tapahtuma, vaan piinaava kuulustelu ja siitä toivottavasti seuraava allekirjoittaneen opiskelija siirto toiselle vuodelle. Sitten vaan tutkimusetiikat käteen ja baanalle. Supervisor S on ollut iäsiyyden lomalla, joten on tullut väännettyä noita dokkareita vähän oikealla kädellä, ja vähän vasemmalla kädellä. Vähän tosissaan ja vähän vähemmän tosissaan. Saas nähdä. Kaipa se siitä.
Vielä enemmän kyllä stresssa se Puolan esitelmä, jonka pitäis olla jonkunlaisessa kuosissa jo ens viikolla. Vähän oon sitäkin tökiskellyt, mutta en saa jutusta minkäänlaista otetta. Sormet lipsuu. Tänään ehkä jossain kaukana horisontissa pilkahti pieni ajatuksen jyvänen, mutta ei se siellä kauaa siellä viipyillyt. Pitää varmaan luottaa alitajunnan mahtavaan voimaan. Jos sieltä vaikka pläjähtäis aikateeminen lottovoitto, ei tarvitsis olla ees mikään jättipotti. Sellanen pieni viis oikein vaan. Jos sitten ei vaikka enää tuntuis, että oon labyrinttiaivoissani vankina. Aivan itse. Minä.
No comments:
Post a Comment