Kun vihdoin pistin pyllyni Lontoon-junan
penkkiin tunsin lievästi olevani väärässä paikassa. Vaunu oli täynnä
bisnesmiehiä, jotka pisti menemään läppäreitään naputellen. Puvut päällä ja
laakerikengät kiiltäen. Minä siellä rupisine reppuineni, nilkkoihin käärityissä
pillifarkuissa ja kirkkaanpunaisissa tennareissani. Sentään oli kauluspaita!
Niin ja se läppäri. Sitä osasin käyttää ihan yhtä vakavasti ja vakavana.
Tapitin NDA:n loppusijoituslaitokselle laatimaa turvallisuus arviota (Safety
Case) kun mikäkin. Niin ja olihan mulla takeaway kahvikin lisäämässä
uskottavuutta.
Oli muuten mahtava auringonnousu! Olisin
voinut jäädä sinne pelloille kuvia näppäilemään. Nytkin istuksin huuli
pyöreenä, että olipas mageeta. (Ne bisnesmiehet ei nähny, kun eivät voineet
exceleistään nostaa katseitaan kertaakaan.)
King’s Crossilta suuntasin jalan kohti
Piccadillya ja Geological Societyä. Landepaukku suurkaupungissa. Vähän
sellainen olo tuli. Tuttuja katuja tosin, enkä enää erottunut tennareissani
väkijoukostakaan. Löysin paikan helposti ja etuajassa, joten menin käymään
Waterstonesissa siinä Piccadillyllä. KUUS KERROSTA KIRJOJA! Ihan kun kenenkään
lompakko sellaista kestäis! Onneksi oon tällä hetkellä mieltynyt noihin
juoksukirjoihin ja Waterstonesilla on ihan kamalan huono tarjonta niiden
suhteen (eteenkin ottaen huomioon, että tossa kyseissä kaupassa oli kokonainen
osasto venäjänkielisiä kirjoja). Löysin mä sieltä tosin kirjasen otsakkeella
Graphic Introduction to the Philosophy of Science. Melkein ostin. Jos voin
yhdistää sarjikset ja akatemian, niin eihän sitä voi vastustaa! Saman kirjan
saa netistä kolme kertaa halvemmalla, joten lisäsin sen mun amazonin
ostoskoriin odottelemaan lihavempia aikoija.
Mutta niin, koko reissun syy siis oli
siinä, että tuolla GS:ssa oli UK:n loppusijoituslaitoksen
paikanmetsästämisprosessin alkulaukaus tänään. Tosi pieni alkulaukaus, sellaista
nallipyssytasoa, mutta kumminkin. Geologit ja muut kivi- ja vesiexpertit alkaa
nyt suunnitella tai kiistellä kriteereistä, joiden perusteella voidaan tehdä
pöytätutkimusta ja tunnistaa potentiaalisesti hyviä ja/tai huonoja paikkoja
loppusijoituslatiokselle.
Vähän hukkareissu tavallaan. Ehkä. Kuus esitelmää
ei tarjonnut tiedollisesti/maalaisjärjellisesti paljonkaan uutta (toki tää
arvio voi muuttua kunhan käyn muistiinpanot läpi). Oon tainnut jotain siis ensimmäisen opiskeluvuoden aikana lukea/oppia. Muutamia mielenkiintoisia
ilmauksia ja lauseita sieltä napsin vihkooni ja pari mielenkiintosta yleisökysymystäkin tuli. Yleisö
itseäni lukuunottamatta siis kaikki geologeja tai muita tiedeseppoja.
Jotain viisasta sanottavaa pitäis huomiseen
supervisioniin varmaan keksiä tästäkin tapauksesta. Siis muutakin kun “osaan
liikkua Lontoossa ilman karttaa!”. Niin ja supervisioniin pitäis mennä
konfirmaatiosessiossa ottamieni muistiinpanojen ja seuraavan kolmen kuukauden
aikataulun kera. Eihän mulla kumpaakaan ole! Vähän koitin tänään paluumatkalla
miettiä, mitä mulle viime viikolla sanottiin. Jotain. Kai. Se oli viime
viikolla! Ja mitä siihen aikatauluun tulee, niin siellä on Aberdeenin,
Helsingin, Lontoon, Pariisin ja Edinburghin reissuja, mutta akateemisesti
näyttää tyhjältä. On mulla ehkä joku mututuntuma, millon haluaisin/mun pitäis
aloittaa kenttätyöt, mutta sen eteen en ole vielä tehnyt mitään. Mutta kaipa
sen voisi sinne kalenteerin läntätä ja mahdollinen konferenssi Nottinghamissa
ensi kuun lopulla…
Olisi sitä ehkä voinut ajatella, että ei
tää PhD lopu siihen, että pääsee toiselle vuodelle… nythän se peli vasta alkaa.
Hupsan!