Pohjoiseen, hep!

Junassa. On tylsää. Junassa on draamaa. Pari ukkoa kävi tossa sanasotaa, kun toinen syytti toista siitä, että oli heittänyt toisen (siis ensimmäisen) laukun ulos junasta Edinburghissa. Eivät siis tunne toisiaan. Hyvä yleisön saivat, kun ollaan hiljasessa vaunussa, jossa kaikenlainen möykkääminen saa aikaan perustavanlaatuista otsan rypistelyä ja kulmien kohottelua.

Matka tuntuu kestäneen iäisyyden. Ehkä eniten siksi, että luulin, että olisin ollut perillä jo pari tuntia sitten. Yleensä lähden matkaan 10.17 junalla, enkä edes tarkistanut oliko asia näin. Kamat oli pakattu ja ulkokamppeet jo päällä, kun satuin tarkistamaan varaustiedot. 14.47 junalla Yorkiin, sanoi varaus. Ei pentele. Olisin perillä vasta 21.13, enkä 17.06 niin kuin kuvittelin. Potkin itseäni henkisesti päähän ja söin suutuspäissäni kaikki matka-eväät. Sitten istuin viideksi tunniksi opiskelemaan ja melkein myöhästyin siitä Yorkin junasta. Loistopäivä! Lähestyn hissuksiin Kirkcaldya, mikä tarkottaa, että matkaa on jäljellä vähän reilu kaksi tuntia. Kai sitä vielä yhden artikkelin voisi koittaa lukea. Hupilukemista, kun ei mukana ole.