The art of studying.

Pamautin itseäni 17.5kg rautatangolla nenään aamulla. Ihan vaan torstaipäivän kunniaksi. Sekunnin murto-osan ehdin ihmetellä, missä olin ja miks, mutta pääsin hämmennyksestä pikaisesti eroon. Vertakaan ei tullut. Nenä turposi tosin sen verran, että tänään ei oo silmälaseja tarvinnut hirveästi tökkimään paikoilleen. Ovat kerrankin istuneet paikallaan.

Kuitenkaan toi nenätapaus ei ollut päivän kurjin juttu. Istuin nääs puol kympistä kolmeen tutkimusetiikka-seminaarissa. Nyt pitäis ilmeisesti olla selvillä kaikenlaisista eettisistä kompastuskivistä ja komplikaatioista. Pakollinen DTC juttu, mutta en koe siitä olleen mitään hyötyä. Oli taas koko yhteiskuntatieteellisen laitoksen kattava juttu, niin kaikki on niin abstraktia, että mitään kunnon ohjausta ei voi kuvitellakaan saavansa. Päivän kohokohta olikin välipalaksi hakemani pretzel.

Seminaarista kiiruhdin toimistolle, jossa väänsin hommia puoli kasiin asti. Sain supervision-raportit valmiiksi ja löysin Suomesta mahtavan oloisen arkiston, johon en kuitenkaan pääse käsiksi. Lähti kyselyt Suomen kavereille jos niiden opinahjoilla olis käyttöoikeutta. Useita satoja kun en viitsi yhden sivuprojektin takia maksella!

Oon viime päivän sukeltanut todenteolla STS-kirjallisuuden syövereihin. Eteenkin Latourin teksteihin on tullut paneuduttua. Aika vaikeita tekstejä jotkut, mutta tuntuu aika mahtavalta, että tutkimuksen teoreettinen kehys alkaa hahmottua hissuksiin. Pääsee katselemaan muita tekstejä ihan uudessa valossa. Vaikka myönnettävähän sen on, että ihan vasta teorian ymmärtämisen alkutekijöissä tässä ollaan. Seuraavalle kirjotustyöllekin on jo deadline. Huh, huh.

PS. Alemmassa kuvassa S:n kovinkin tieteellinen kommentti UK:n ydinteollisuuden alkupäiviin liittyen. Nauratti hiukkasen, kun kävin tekstiä kommentteineen läpi. OMG!