Herätys oli viideltä. Heitin puurot ja kahvit naamariin ja rupesin tutkailemaan junatilannetta. Heti kävi selväksi, että mun juna ei meniskään Oxfordiin asti maanvyörymien takia. Pääsisin kuitenkin Birminghamiin, ainakin, joten heitin sadetta pitävät kuteet niskaan, repun selkään ja suuntasin asemalle. Satoi ja tuuli, muttei niin pahasti kuin yöllä. Juna tuli ajallaan ja lähti ajallaan. Matkalla pääsin ihastelemaan auringonnousua. Taivas oli pilvetön.
Birminghamissa oli kaaos. Kuulutukset neuvo erilailla kun aseman henkilökunta. Puhelinkaan ei löytänyt nettiä. Pikasoitto K:lle, joka tarkasti, että juna jolla aioin jatkaa matkaa oli oikea vaihtoehto. Ei kannattanut kuunnella kuulutuksia. Hyppäsin Birminghamissa junaan, joka meni paikkaan nimeltä Leamington Spa, jossain päin Warwickshirea, josta Shakespeare on kotoisin. Leamington Spasta oli määrä jatkaa matkaa bussilla Banburyyn. Kun juna tuli asemalle, paikalla oli tasan kolme kappaletta hermostuneen oloista, mutta ystävällistä henkilökuntaa. Busseja: nolla. Seistiin sateessa (tässä vaiheessa olin tyytyväinen mun sadevaatteista!) 20 minuuttia ennen kun bussit tuli.
Tie Leamington Spasta Banburyyn oli kiinni. Bussikuski oli ihan eksyksissä. Joku matkustaja neuvoi sen moottoritielle. En tiedä, miksei ajanut sinne heti kun oli paljon yksinkertaisempi kuin sen tie, mitä oli menossa (kävi ilmi myöhemmin). Bussissa juttelin jonkun naisen kanssa, joka oli menossa teatteriin päivänäytökseen Lontoossa. Ei ollut kovinkaan tyytyväinen. Mutta siinäpähän oltiin. Kaksi ja puoli tuntia aikataulusta myöhässä. Banburyssa odotti kaksi junaa ja ihmiset villiinty ihan täysin. Niitä sinkoili joka suuntaan jokaisesta suunnasta. Ohjeet oli huonot. Kaikki pääsi kuitenkin haluamiinsa juniin ja matka Oxfordiin kesti 20 minuuttia.
K oli asemalla vastassa. Oli käynyt heittämässä kamppeensa hotellille. Mentiin lounaalle Nando'siin. Yritin ehdottaa kiinalaista ravintolaa, ainoastaan sen takia, että paikan nimi oli Opium Den. Kukapa sitä nyt ei opiumluolassa syödä tahtois! No K. Eipä sillä, että paikka ei ollut edes auki. Joka tapauksessa, ensimmäinen ulkoruokailu tällä ruokavaliolla oli suksee! Sain myös Morrisseyn elämäkerran ystävänpäivälahjaksi. Jes! Vaikkakin koko ystävänpäivälahjakonsepti on hölmö, ja en tiedä, milloin löydän aikaa kirjan lukemiseen. On paksu.
Lounaan jälkeen käveltiin vähän ympärinsä. Ei ihan hirveesti. Satoi ja ei. Ja kamaa oli molemmilla mukana. Ostin uuden lautapelin; S suositteli sitä kerran (ja oli oikeassa, oltiin K:n kanssa molemmat ihan innoissamme kun illalla pelattiin!). Satoi ja paistoi.
Hotelli oli ihan kiva. Liian vähän kahvia huoneessa. Ja kofeiinitonta enemmän kun normaalia. Kuka sitä juo?! Katottiin olympialaisia. Illalla käytiin pizzalla. Oli hyvää. Alkupaloiksi syötiin mahtavan makuisia vihreitä oliiveja. En tiedä, kuinka myrkyllissiä ne oli loppupeleissä. Oli meinaan tosi vihreitä. Kirkkaan vihreitä. Mutta toinen ulkona syönti menestys! Jälkkäriksi käytiin kahvilla. K irvisti mun latelle kun maistoi. Nyrpistin nenää kun jouduin haistelemaan sen hasselpähkinälattea. Oltiin molemmat tyytyväisiä omiin juomiimme. Kaupasta haettiin keksiä ja mentiin pelaamaan sitä lautapeliä. Taustalla Bridget Jones: Elämä jatkuu.
Herättiin neljältä aamulla kaikki valot ja telkkari päällä. Valot pois ja kyljenkääntö. Hotellin aamupala oli hyvä. Oli soijamaitoa ja vegaaniystävällisiä kasvismakkaroita. Syötiin kuitenkin aika pikaisesti, vaikka K otti sanomalehden pöytään, että voitais näyttää intellektuelleilta. Yritin vihjata, että urheilusivut ei oo kovinkaan intellektuellit. Ei sillä, että itsekin hyppäsin politiikkaosan yli. Matkailusivut jätettiin lukematta, koska ei ole rahaa matkustaa.
Heti aamupalan jälkeen suunnattiin asemalle, koska ei voitu tietää, minkälainen ruuhka siellä olisi, vai olisko mitään. Sää oli mitä parhain. Aurinko paistoi, ei pilven pilveä ja lämminkin oli. Harmitti lähteä, mutta tultiin siihen tulokseen, että parempi niin kuin stressata koko päivä (alunperin meidän piti lähetä kolmen maissa). Kun saavutiin asemalle käveltiin suoraan bussiin, kävi tsägä. Jouduttiin tosin seisomaan Oxfordista Leamington Spahan. Vajaa tunti. Mutta jäipä Banbury välistä! Leamingtonista junalla Birminghamiin, jossa käytiin kaffella ennen kun suunnattiin eri junilla pohjoiseen.
Oli ihan kiva viikonloppu. Mutta rentouttavaksi sitä ei voi kyllä sanoa! Vieläkin ihan puhki. Tosin voi olla, että johtuu koko viime viikosta. Oli stressaava. Taas. Sain lähetettyä kirjotukseni S:lle, joka oli innoissaan. Tai ainakin tosi tyytyväinen siihen, mitä olin saanut aikaan (niin kuin ehkä sanoin edellisessä kirjotuksessa). Kehuskeli NH:lle, että oon nähnyt hirveästi vaivaa. Niin perjantaina oli siis miittinki molempien supervisorien kanssa. Istuin kaks tuntia hiljaa ja kuuntelin niiden keskustelua, joka leijui välillä ties minne sfääreihin ja rahoituksen hankkimiseen Euroopasta ja siihen liittyvästä byrokratiasta. S sanoi, että ensi kerralla ei tule mukaan, kun dominoi keskustelua. Pyysin, että tulis.
NH ei ehkä ole ihan kartalla roolistaan, mutta ei taida kukaan olla. Oli puhetta harjottelusta Radioactive Waste Management Directoratessa (RWMD) jossain kohtaa. Julkaisusta höpötettiin kanssa. Saas nähdä mitä tässä tapahtuu. Akateeminen maailma kun on 85% puhetta ja 15% tekemistä. Noin karkeesti.
No comments:
Post a Comment