Vietettiin eilen leppoisaa kämppis + yks poikaystävä-päivää. Katottiin Ruotsi-Kanada (tai ehkä mä katsoin ja muut kärsi...), E pyöräytti pannarit ja pataruuan. Jälkkäriksi katsottiin pari leffaa. Suklaat tuoksui hyvälle, mutta söin banskun. E2 tajosi suodatin kahvit.
Tuli päivällä istuttua peffallaan sen verran tehokkaasti, että uni vältteli tarmokkaasti aamu kahteen asti. Siinähän sitä sitten oltiin taas. Katsoin Star Trekiä ja loppujen lopuksi nukahdin. Mahtavat neljän tunnin yöunet, mutta yllättäen väsymys tuli vasta kun oli kuuntelemassa luentoa tutkimusmetodeista.
Alan Bryman oli luennoimassa. Iso nimi meidän alalla. Aloitti virallisesti myös meidän laitoksen 65-vuotis juhlavuoden. Osa juhlavuotta on myös PGR (postgraduate research) konferenssi, jota ollaan hissuksiin järjestelty tässä viimeisen kuukauden ajan. Tänään lähetin liikkelle kutsut esitelmöimään.
Pitäisi varmaan omaakin esitelmää alkaa hissuksiin pohdiskelemaan konferenssia varten. Sellainen kun on pakko antaa, jos mielii siirtyä toiselle vuodelle.
Mutta tosiaan luennolla rupes nuokuttamaan. Ei sillä, että hyvä puhuja se Bryman on. Tutkimusmetodit ei vaan nyt oo vielä ensimmäisenä mielessä, ja kun olen lukenut ukkelin kirjan niin eipä se montaa asiaa sanonut, joita en olettanut kuulevani. S (kävi muuten harmittelemassa mulle olympia-lätkän lopputulosta) istu mun takana ja muuta henkilökuntaa istu edessä, niin ei voinut kuorsata. Hitsi.
Teorioita työstän yhä. Pitkän aikaa vielä. Aloin tänään tekemään miniyhteen vetoa actor-network teoriasta, johon tuun nojaamaan vahvasti omassa tutkimuksessani. Ei ole mitenkään erityisen vaikea teoria, mutta kyllä aina välistä tulee miettittyä, että mitäs hemmettiä. Ja siinä sitä sitten ollaan huuli pyöreenä, ennen kun jatketaan vaikkei mistään mitään tajuukaan.
Ylihuomisen huomenna Aberdeeniin vaikkei millään ehtis.
No comments:
Post a Comment