Ei olisi täällä ainakaan uskonut. Satoi vaan. Ja tuuli. Mutta ei nyt mun mielestä enempää tai vähempää kun Mutta täällä ei tosiaan mitään.
Maanantai ei ole lähtenyt käyntiin ei sitten ollenkaan. En tiedä johtuuko siitä, että vietin taas eilisen reilaillen Skotlannista, enkä saanut kunnolla nukuttua. Ties mitä. Skotlantiin ei ollut tarkoitus mennä. Niin nyt vaan pääsi käymään (onneks on matala vuokra! muuten tulis tuho näiden junalippujen hintojen kanssa). Perjantai alkoi hienosti. Ensin satoi ja sitten paistoi. Lampsin toimistolle intoa täynnä ja sadetta karkuun. Iltapäivällä kun pakenin kohti Sheffieldin asemaa, niin sää näytti mahtavalle, syysilmoja parhaimmillaan, ja mieli oli ihan pilvissä. Junakin tuli ajoissa. Ja sitten...Kaikki meni päin Prinkkalaa. Jumiuduttiin jonkun päikallisjunan taakse ja Leedsin (toinen pysäkki pohjoiseen päin) kohdalla olin jo verrattaen varma, että en tulisi ehtimään Edinburghista lähtevään Aberdeenin junaan. Oltiin aikataulusta myöhässä 20 minuuttia, vaihtoaikaa 15. Durhamia lähestyttäessä oltiin saatu aikaa kiinni sen verran, että aloin salaa toivoa, että jos tahti jatkuu samana ehdin juoksujalkaa junasta toiseen. Toivoin liian aikaisin. Pysähdyttiin puoleksi tunniksi Durhamin eteläpuolelle. Raiteilla kun kulki joku reippailija Newcastleen päin. Tuli äidin ja mun Lontoo-Chelmsford junamatka viime vuosituhannelta mieleen. Kun päästiin liikkeelle, niin pysähdyttiin Durhamiin 40 minuutksi. Juna oli ihan tupaten täynnä. Käytävillä ei mahtunut liikkumaan. Ihmiset oli oikein tyytyväisiä. Mun kännykkä näytti täyttä kenttää, mutta tekstiviestit ei lähteneet mihinkään suuntaan. Hermoistun ja suutuin. Kirosin maailmaa. Kyllä siinä vähän itkettikin ja nälkäkin oli! Kun vihdoin päästiin liikkeelle matka eteni normaalisti (hurraati!). Ediburghissa ei tarvinnut odottaa kuin reilu 30 minuuttia seuraavaa junaa. Aberdeeniin saavuin klo 23:45. Matkaan meni vaan 8,5 tuntia. Ja tietenkin olin edelleen kärttyinen ja tottahan toki purin kaiken taas väärään ihmiseen. K parka.
Viikonloppu oli kuitenkin onnistunut. Katsottiin Doctor Whota ja varattiin liput marraskuussa leffateattereissa näytettävään Doctor Whon erikoisjaksoon. Tehtiin loisto-ateria kasvis-haggiksesta, jonka unohdin viime viikolla. Ostettiin K:n perheen koiralle joululahjaksi keksejä (yhdessä vaiheessa luulin, että oltiin vahingossa syöty ne, kun meidän ihmisten keksit oli samankaltaisessa paperipussissa...), pelattiin bilistä, käytiin kirjakaupassa tuijottamassa kirjoja ja paperikaupassa joulukortteja. Käytiin kahvilla (oli muuten oikein makunystyröitä hyväilevä cappucino) ja syötiin puoliksi (mulle siis neljänness) pinaatti-fetapiirakkapala. Ai niin, kirjakaupasta tarttui mukaan Discworld-lautapeli, joka perustuu Terry Pratchettin samannimiseen kirjasarjaan, josta K pitää ja jota oon kieltäytynyt lukemasta, syy toistaiseksi tuntematon. Pelattiin lauantai-iltana monta kierrosta peliä ja ehdittiin katsoa joku hölmö vampyyrileffa, jonka K oli tilannut, koska sivuosassa oli David Tennant. Kävi ilmi, että oltiin molemmat nähty se leffa, vaikka tehokkaasti muisti oli päättänyt olla muistamatta. Ja ihan hyvästä syystä... ainakin mun mielestä! Rannallakin ehdittiin käydä ennen kuin pikavisiitti päättyi. Ja kyllä taas suretti. Mutta ei niin maanvietävästi enää. Lieneekö sitten hyvä vai paha.Ens viikonloppu sujuukin sitten Sheffieldissä. Ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun pääsin hotellista pois. Jotain tekemistä pitäis keksiä. Eipä sillä, että eiköhän sunnuntai pyhitetä ihan opiskelulle. Tai lauantai... tai... No niin.
No comments:
Post a Comment