Naapurin kauhukakara kavereineen piti mua hereillä kello neljästä viiteen aamulla. Aamupala päätyi suurimmaksi osaksi roskikseen. Matkalla bussille oikea lenkkari sattui jalkaan - kantapäätä ja ulkosyrjää särki. Leedsissä luulin, että ipod oli jäänyt bussiin.
Lähtöviivalla pää oli täynnä huolia. Miten toi lonkka? Jomottaako sitä? Eiks sitä jomota? Särkeekö sitä? Miks täällä on näin kylmä? Mitäköhän lonkka sanoo kun joutuu juoksemaan näin koleassa? Eihän tässä mudassa voi edes hyppiä tai riskeeraa mahaplätsin. Mitä jos taas alotan liian kovaa niin kuin Vantaalla? Ja pilaan kisani siihen? K juoksi eilen puolitoista minuuttia alle mun kympin enkan.. Pystynköhän mä päihittämään sen? Haluaisin. Ei ehkä ois vaan järkevintä juosta varovasti.. Olla konservatiivinen ja tähdätä vaan alle 50 minsaan... Mut...? Oisin vaan voinut jäädä sänkyyn. Kuinka pitkä tää puol tuntia oikein on? Hei haloo! Eiks voitais jo liikkua? Sataaks täällä vai valuuks mun nenästä räkää? Mennään jo, niin päästään maaliinkin. Joskus, pliis? Kylmä...
Lähdettiin liikkeelle. Virran mukana. Koitin pitää vauhtia silmällä. Sillä tavalla suurpiirteisesti. Lähdin aika kovaa liikkeelle. Kolme kilsan jälkeen huokaisin helpotuksesta. Edellisessä kisassa kolmen kilsan kohdalla tuli seinä vastaan, vaikka kisan juoksinkin maaliin asti. Jalassakaan ei ollut sen kummemmin tuntoja. Neljässä kilsassa rupes eliittiryhmä tulemaan vastaan. Kääntöpiste - puoliväli enää kilometrin päässä. Hyvin rullaa. Kuudessa kilsassa ihmettelin juoksun helpoutta. Ei se mitään superrentoa ollut, mutta jaloissa ei sen pahemmin tuntunut. Seiskassa odottelin kahdeksan kilometrin laattaa. Tiesin, että hyvähkö aika oli tulossa. Halusin vaan päästä maalin näkemään löisinkö K:n ajan. Kahdeksassa yritin viritellä loppukiriä. Ysissä pistin menemään minkä jaloistani pääsin. Sätkin viimeiset 500 metriä maaliin ja mietin kuinka julmaa on pistää viimeisellä kilometrille ylämäki, oli kuinka pieni nyppylä tahansa. Loppusuoralla näin maaliviivan ja kellon - oma enkka paranis joka tapauksessa. Koitin spurtata, mutta luulen, että tosiasiassa vauhti ei kiihtynyt mihinkään. Viimeisten kahden kilometrin rypistyksen jälkeen maali ei tullut yhtään liian aikaisin. Ja boom! Enkka!
Vaihdoin juoksukamppeet siviiliin Leedsin kaupungin kirjaston edessä ja kiiruhdin juna-asemalle noutamaan W:n. Hengattiin Nerossa. Palkitsin itteni mince piella hyvän juoksun kunniaksi. Lounastettiin burritoilla (miten tää muistuttaakin viime viikonloppua :)). Vietettiin kirjakaupassa sata vuotta. Houkutti lisätä muutama lätty kirjastooni. Olin kuitenkin viisas, enkä seurannut mielitekojani.
Hyvä päivä kaiken kaikkiaan!
No comments:
Post a Comment