Viisi päivää Helsinkiä

Hullut päivät. Ravintolapäivät. Työpäivät. Lomapäivät. Perhepäivät. Juoksupäivä(t). Sadepäivät. Kaikkea sitä muutamassa pienessä ajassa ehtiikin! Huh. Niin ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan on tullut kaupungilla kävellessä sellanen olo, että no huh - täähän on mun kaupunki! Siis koti. Vaikka samaan aikaan tunnenkin itseni jonkin asteiseksi turistiksi. Mutta syksy. On se vaan jotain.

Hulluilla päivillä kävin torstaina, koska ne vaan nyt sattu olemaan. Ei pitänyt ostaa mitään, mutta niinhän siinä kävi. Kaksi Murakamia ja yksi Atkinson tarttui mukaan. Kolme kirjaa alta 15€. Eihän siinä nyt nörtti voinut vastaan taistella. Akateemisesta jatkoin matkaani Senaatintorin kautta Laajasaloon. Laatuaikaa mummin kanssa. Ehdittiin Stanariin syömään. Tekivät mulle oman ruoka-annoksen ja jälkkärinkin! Tuli syötyä enemmän kuin, mitä kaavailin, mutta jeskamandeera kun oli hyvä ruoka. Niin ja parempi mieli!

Perjantaina kiikutin kameran huoltoon. Peukut pystyyn, että korjaushemmo ehtii saada masiinan kuntoon ennen lähtöä. Olin Tennarissa tuplatreffeillä Marilynin ja Latourin kanssa triplatreffeillä. Kahvikin tuli paikalle, mutta oli karseen makusta. Liian makeeta. Fasulla sen sijaan sai sellasen priimakaffen, että sitä olis voinut ottaa sangollisen. Mmm...! Illasta aamuyöhön parannettiin R:n kanssa ainakin suomalaista yhteiskuntaa - jos ei nyt koko maailmaa - kun äiti oli rouvain kanssa pämppäämässä.

Lauantaina suunnattiin kolmisin Kulmikselle haitelemaan menneitä - perheen historiaa ja sieltä katsomaan sitä liruttelevaan jeppeä Kauppatorin kulmaan. Hakaniemen sillalta kun katseltiin Pitkääsiltaa ja Krunikkaa niin ei voinut olla tuumimatta, että kyllä se Helsinkikin osaa olla upea. Eteenkin näin syysasussaan. Iltapäivä ja ilta vierähtikin sitten tytteleiden kanssa syöden ja kahvitellen. Kun muut siirtyivät aikuisten juomiin, itse siirryin vesilinjalle, tämän päiväistä puol maratonia silmällä pitäen.

Itse juoksu oli ihan kamala. En uskonut mihinkään loistoaikaan, vaikka salaa sellaista toivoinkin. Salmiakilla ja pizzalla tankkaaminen sekä kaks reilu 8km lenkkiä viikolla ei ollut paras mahdollinen valmistautuminen. Ja sitten vielä amatöörimaisesti lähdin ihan liian kovaa liikenteeseen. Ensimmäinen kolmonen menikin ihan lystikkäästi ja sitten tuli seinä vastaan. Loppu 18km oli sinnittelyä maaliin, siihen nähden aika oli kelvollinen vaikka olikin nelisen minuuttia hitaampi kuin kuukausi takaperin.

Ensimmäistä kertaa mun ohi juostiin enemmän kuin, mitä ohittelin itse. Silti naisten sarjassa 52 sija 294 maaliin asti juosseen joukossa ei ollut ihan pöhkö. Vaikka sijoituksista en niin välitäkkään. Tärkeintä on se aika. Tai no, tänään kyllä maaliin pääsy. Oli sen verta pieni tapahtuma, että minkäänlaista kisafiilistä ei ensimmäistä 500 metriä lukuunottamatta oikein tullut. No ehkä se viimeinen puolisentoista kilsaa oli ihan jees, kun aloin saavuttaa ja ohitinkin monta selkää joita olin saanut kaukaisuudesta katsella.

Mummi, äiti ja R oli kannustamassa ja kisan jälkeen juotiin mitalikahvit. Huippua! Nurkallekin ennätin ihan vaan siviilikahveille. Mahtihomma sekin! Kerrassaan. Ensi viikosta on tulossa oikein kultturelli ja kiireinen. Huomenna tehdään Road Trip Olkiluotoon, tiistaina treffit Munchin kanssa, torstaina luento Suomen EU taipaleesta ja leffaankin pitäis ehtiä!