Gonzalo kävi

Ei paljon huvittanut myrskyyn eilen aamulla mennä juoksemaan. Yölläkään ei saanut kunnolla nukuttua kun ikkunat rätisi, paukkui ja kolisi. Päivän sää oli ihan mielipuolinen. Tuuli teki mitä tahtoi ja sää vaihteli auringosta rankkasateseen useemman kerran tunnin aikana. Piti koittaa taktikoida kotiin lähtemisen kanssa. Onnistuin olemaan pahasti kastumatta ja nappasin vielä kuvan tuplasateenkaaresta, vaikkei se tossa nyt ihan hirveän hyvin näy.

Tänään olikin sitten tyyntä. Ja verrattaen nasta syyskeli. Vaikka eihän siitä siellä toimiston seinien sisällä paljon iloa ollut. Tuijotin seinää, ja sitten S haki kahville. Jotain juteltiin siinä ja se vaan totesi, että haloo, sulla on oikeus lomailla kunnolla. Tästä sitten suunnitelemaan vaan! (Jos vaikka ottais jonkun pikkupaon sinne Walesin suuntaan, missä kokkioppilas tätä nykyä vaikutaa.)

Kahvin jälkeen palasin toimistoon ja jauhoin tovereiden L ja CG:n kanssa niitä näitä, ja annoin siinä vahingossa CG:lle jonkun hyvän idean sen tutkimusta silmällä pitäen. Olin siis sittenkin tuottelias, vaikken siitä itse mitään hyötynytkään. Tuijotin taas seinää ja mätin salaattia ja ruissaria leipäläpeen kun toveri D tuli kysymään, että voisinko puhua sen kanssa ekan vuoden opiskelijoille seminaarista konferenssin järjestämisestä kun alkuperäinen puhujapartneri makasi kotonaan sängyssä räässä. Suostuin toki. Ihan kiva. Varasti tunnin työajasta. Ei tarvinnut tuijottaa seinää. Seminaarin jälkeen sitten päätinkin lähteä. Toki taukotilan kautta, jossa oli tarjolla ilmaisia voileipiä. Oli ihan vegaanitavaraakin. Vaikkakin vähän kummallista.

Kummallista pöperöä saanen lisää huomenna kun suuntaan kahdeksi päiväksi Nottinghamiin geologia/teknologia konferenssiin muutaman tieteilijän kanssa täältä meidän puljusta. Oon koittanut alkuviikon järjestää itselleni konferenssi-illallista. Ilmeisesti ravintola, jossa illallinen on ei tiedä, mitä kasvisruoka saati sitten vegaaniruoka tarkoittaa. Kysyttiin, että syötkö kalaa. No tuskin. Hip hei. Mutta jotain sieltä pitäis tulla. Sanoin, että antakaa vaikka uuniperuna, kunhan ois jotain. Ihan kiva tollanen konferenssi tähän väliin, jos vaikka innostuis taas asiastaan. Jos ei muuta niin saa esittää hölmöä kaksi päivää, eikä kukaan odota muutakaan yhteiskuntatieteilijä kun olen - lammas susien vaatteissa siellä niin. :D

Jos ei kiinnosta opiskelu tällä hetkellä, niin ei kyllä toi juokseminenkaan maistu. Ilmottauduinpa siis kympin kisaan Leedsissä marraskuun puolivälissä. Kisailuista saa aina kuitenkin vähän potkua ja pääsenpä tuijottamaan taas uutta kaupunkia. Tänään tuli 1200km täyteen kaiken kaikkiaan. Lenkkaritkin on nähneet polkuja jo 680km:n edestä, mikä tarkoittaa sitä, että kolmen viikon sisällä pitäis hankkia uudet tohvelit. Kyllä noissa alkaakin tuntua, että kuluneet ovat. Ylipronaatio tuntuu ulkosyrjissä.

Opiskelumotivaatiota ja muutakin elämisen iloa olis tarkoitus ammentaa kolmen viikon päästä Glasgowsta viikonlopun verran. Olis treffit tiedossa! Pyydettiin ottamaan mekko mukaan, mutta korkkareita ei tarvitse. Tennarit kuulemma riittää hyvin. Joku yllätys tiedossa.
Ooo!